Ennakkotunnelmat
Vaikka elettiinkin jo toukokuun alkupuolta, niin tuntui kuin jäät olisivat sulaneet käytännössä vasta hetki sitten. Sen verran masentava takatalvi oltiin taas koettu. Mielessä oli pyörinyt jo pidempään Mäntyharju-Repovesi melonta, mutta sopivien päivämatkojen jaottelun vuoksi tämä melontareissu suuntautui lopulta Mäntyharjun ympäristön Keisarinlähteen kierrokselle.
Keisarinlähteen kierros on noin 50 kilometrin mittainen viiden järven rengasreitti, jolta löytyy merkattuja rantautumispaikkoja ja hyvin varusteltuja laavuja. Itse suuntasin reissuun packraftilla, Markus ja Matti ottivat vuokralle avokanootin Mäntyharjun rautatieaseman yhteydessä toimivalta Linkkumyllyltä.
Lähtö oli helatorstaina ja reitti mitoitettiin niin, että oltaisiin takaisin Mäntyharjulla mieluiten lauantai-iltana, mutta joustovaraa löytyy sunnuntaihin asti. Forecaa selatessa selvisi, että voimassa oli metsäpalo-, tulva- ja tuulivaroitukset. Luontoäiti olikin sitten lopulta eri mieltä meidän suunnitelmista, mutta siitä lisää myöhemmin…
1. päivä: Mäntyharju - Keisarinlähde - Puukonvuoren laavu (16km)
Aamujuna kuljetti meidät Helsingistä Mäntyharjulle, jossa Linkkumyllyn puolesta oli jo kanootti odottelemassa. Aurinko paistoi pilvien välistä ja lämpöäkin oli yli 10 astetta, kun puolen päivän aikaan alettiin suunnata vesille. Packraftiin oli taas oikein mukava istahtaa ensimmäistä kertaa pitkän talvitauon jälkeen.
Keisarinlähteen kierroksen melonnan voi aloittaa suoraan rautatieaseman edestä.
Tulvavedet peittivät osittain alleen laitureita ja rakennuksia.
Keisarinlähteen kierros suuntaa Mäntyharjulta ensin junaraiteita seuraillen hieman pohjoiseen, josta alikulun kautta matka jatkuu Kiepinsalmen kautta kohti itää ja toista tien alitusta. Tulvavedet olivat peittäneet alleen melkein kaikki mökkilaiturit ja osa rantaan rakennetuista varastoista oli myös pitkälti veden alla.
Alkupätkän melonta oli oikein leppoisaa menoa hieman kapeampaa, joskin paikoin tulvinutta uomaa seuraillen. Kyseessä ei ole merkattu melontareitti, mutta rantautumispaikoilla on näkyvät keltaiset merkit. Karttaa ei juurikaan tarvitse, kunhan tarkastelee reittiä hieman etukäteen (kartta tietenkin hyvä olla mukana).
Rantautumispaikat on merkitty selkein keltaisin kyltein.
Keisarinlähteen virtaava vesi antaa mahdollisuuden juomapullon täyttämiseen.
Noin 10 kilometrin melonnan jälkeen keltainen merkki pilkotti rannassa laiturin yhteydessä. Tämä reitin nimeäkin kantava Keisarinlähde on toiminut tarinoiden mukaan myös Aleksanteri I:n pysähdyspaikkana muutama sata vuotta sitten ja paikalta saa raikasta juomavettä. Muuten reitillä kannattaakin sitten joko kantaa mukana vesifiltteriä (kuten tämä tai tämä) tai suosiolla keitellä vedet.
Kelit suosivat meitä ensimmäisen päivän osalta ja kevyt myötätuuli saatteli talvihorroksen jäljiltä vesille palaavia melojia kohti Puukonvuorta. Keisarinlähteen ja Puukonvuoren välinen matka on reilut viisi kilometriä, ja lopulta saavuttiin yöpaikalle auringon vielä lämmittäessä iltaa noin seitsemän aikoihin.
Puukonvuori ilmasta kuvattuna. Laavu sijaitsee oikeanpuoleisen laiturin vieressä.
Aurinkoiselle Puukonvuorelle saavuttaessa alkoi jo melkein hymyilyttää.
Laavu on komealla paikalla, ja käytännössä saatiin olla keskenämme koko päivä ja ilta. Muita ihmisiä ei vesillä näkynyt. Laavulta pääsee myös Itkonlahden kalliomaalauksille joko polkua pitkin tai meloen, ja läheltä löytyy myös hiidenkirnu.
Illan ruokalistalla oli retkiherkkujen parhaimmistoa ja siihen sopivaa juomaa.
Ensimmäisen illan auringonlaskun aikaan oli järvellä vielä melko tyyntä.
2. päivä: Puukonvuoren laavu - Herataipale - Peuraniemi (14km)
Aamulla sateli sen verran vettä, että teltasta ylösnousulle ei ollut mikään kiire. Talven jälkeen telttailu maistui taas oikein mukavalta muutaman plussa-asteen siivittämänä. Tälle päivälle oli tosiaan annettu tuulivaroitus ja tuulenpuuskat saattoi ajoittain puhaltaa jopa 18 m/s. Jatkuva tuuliennustekin lupaili päivälle keskimäärin 6 m/s tuulta. Onneksi aamu päästiin melomaan myötätuulessa.
Lähdin packraftilla matkaan lopulta noin tunnin ennen kanoottimiehiä. Oman hitaan ja leveän packraftin retkivauhti on usein hurjat 3 km/h, joten kahdestaan avokanootilla pääsee aika reilusti nopeammin perille, jos kiire johonkin sattuu meloessa olemaan.
Puukonvuoren laavulla oli puuhuolto toiminut ja alue oli mukavan hiljainen.
Sateisen aamun jälkeen oli aika kantaa packraft taas tuulen vietäväksi vesille.
"Välillä kanootin vierellä packraftin kanssa räpiköinti on aika masentavaa puuhaa. Kanootilla vedellään vaivattomasti eteenpäin ja kumipaatissa hiki vaan valuu melaa heiluttaessa."
Tuuli tuiversi ajoittain sen verran napakasti, että esimerkiksi jo ennen Susisalmeen tuloa järven ylitys puolelta toiselle riepotteli packraftiä ihan kunnolla. Toisaalta Susi- ja Kasakkasalmen kapeikot meni eteenpäin melkein melomatta tuulen puhaltaessa suoraan takaapäin.
Vauhdin hurmaa… tai ainakin n. 3 km tunnissa.
Pidin pienen tauon tihkusateessa voimia keräilleen tuulista Ala-Kuhasen ylitystä varten. Järven keskiosan kaikki saarekkeet olivat veden alla, josta pienet puut koittivat tunkeutua vesirajan yläpuolelle. Ajoittain kovaksi yltyvältä sivutuulelta pääsi suhteellisen hyvin suojaan meloessa järven länsipuolta pitkin ja järven ylitys sujuikin lopulta yllättävän sujuvasti.
Järven eteläisessä päädyssä reitti kulkee tien numero 381 alta. Kanoottia ei vielä näkynyt, joten päätin ottaa tauon mukavan rantakallion ilmestyessä näkyviin piakkoin tien alituksen jälkeen.
Tauon jälkeen matkaa jatkettiin taas yhdessä. Välillä kanootin vierellä packraftin kanssa räpiköinti on aika masentavaa puuhaa. Kanootilla vedellään vaivattomasti eteenpäin ja kumipaatissa hiki vaan valuu melaa heiluttaessa. Voi tosin olla, että se on vain melojan heikkoutta.
Tyylistä tinkimättä. Kuivapuku on packraft melojan paras kaveri.
Kanootilla meloessa takamies voi ottaa tarvittaessa vähän rennommin.
Tuulen kanssa vaikeudet alkoivat länteen kohti suunnattaessa Herataipaleenlahdella. Tuuli nappasi tauotta niin jämäkästi kiinni packraftin eteen kiinnitettyyn kuivasäkkiin, että se käänsi heti paatin etupään 45 astetta väärään suuntaan. Ei se meno tosin helpolta näyttänyt enää kanootillakaan.
Vastatuulen riepottelemana päästiin kuitenkin Herataipaleen rantautumispaikalle. Täällä on yleensä Mäntyharjun kunnan paikalle tuomat kanoottikärryt, joita voi hyödyntää noin 300 metrin ylitysosuudella Heralammen suuntaan. Melontakausi ei kuitenkaan ollut vielä alkanut, joten kärryjäkään ei paikalla ollut. Onneksi kantomatka oli kuitenkin lyhyt ja tulvat pitivät Heralammen ja Kalliolahden välisen ojanpätkän melottavana.
Herataipaleen ylityspaikalla tulee muutama sata metriä siirtymää ennen vesillelaskupaikkaa.
Tulvat pitivät Heralammen ja Kalliolahden välisen ojanpätkän melottavana.
Packraftillä alkoi tulla rajat vastaan heti Herajärven puolelle siirtyessä. Vastatuuli osui tähän niin pahasti, että melomalla ei enää eteenpäin päässyt. Meidän oli tarkoitus suunnata yöksi Mäntysaaren laavulle, johon melontamatkaa suoraan vastatuuleen kertyisi vielä melkein neljä kilometriä.
Markus ja Matti kurvasivat kanootilla avuksi ja ottivat kumipaatin hinaukseen. Helpoksi ei meno vieläkään muuttunut, vaikka kauhottiin kolmestaan eteenpäin. Lopulta myönnettiin luontoäidin voittaneen tämän erän, kun tuuli tuntui vaan yltyvän. Eteenpäin ei päästy, perääntyä ei haluttu, joten päätettiin vetää teltat pystyyn Peuraniemen pusikkoon.
Tuulivaroitukset osoittautuivat oikeiksi.
Packraft hinattiin kanootilla Peuraniemeen.
3. päivä: Peuraniemestä häntä koipien välissä auton kyytiin ja Mäntyharjulle (4 km)
Oltiin majoituttu muutama sata metriä rannasta tuulelta piiloon. Tuulivaroitukset olivat edelleen voimassa alueella ja kelien puolesta meno näytti pitkälti samalta kuin eilen. Olin heräillyt muutaman tunnin ennen muita, käynyt rannassa ja päättänyt, että packraftillä ei ainakaan Mäntysaaren suuntaan ole asiaa, joten ei muuta kuin ilmat pois kumipaatista ja sen lisäys rinkan päälle painoa kerryttämään.
Purettiin leiri ja käveltiin yhdessä rantaan. Tässä kohtaa oli sovittu, että patikoisin packraftin kanssa maata pitkin Tainan laavulle, johon tulisi noin 15 kilometriä matkaa ja kanoottimiehet sukeltaisivat virtaviivaisesti vastaatuuleen ja tähtäisivät myös illaksi Tainalle. Lopulta kuitenkin myös Markus ja Matti päättivät, että vastatuuleen ei nyt ole asiaa lähteä melomaan. Nopea soitto kanootinvuokraajalle, jonka kanssa saatiin sovituksi haku Herataipaleelta.
Kanootin nokan kääntyessä takaisinpäin packraft oli jo pakattu, joten suuntasin risukon ja metsikön läpi patikoiden takaisin Herataipaleelle, johon tuli matkaa noin neljä kilometriä. Packraftin kanssa reissatessa on mukavaa, että paatista saa tarvittaessa ilmat pois ja pakkaus onnistuu rinkkaan. Se antaa joustavuutta tämän tyylisiin tilanteisiin.
Telttailua metsän keskellä.
Aina ei tarvita sanoja.
Keisarinlähteen kierros - jälkipuinti
Mäntyharjulta melontareissun aloittaminen on tehty kyllä älyttömän helpoksi. Junalla paikalle ja pari minuuttia myöhemmin voi käytännössä olla jo vesillä. Keisarinlähteen kierros soveltuu oikein hyvin kaikentasoisille melojille ja se on pitkälti leppoisaa järvimelontaa hyvillä rantautumispaikoilla. Myös Mäntyharju-Repovesi melonta onnistuisi Linkkumyllyltä kamat vuokraten ja kuljetukset järjestyy joustavasti pientä bensarahaa vastaan.
Meidän reissussa luonto voitti tällä kertaa, toivottavasti mekin vielä joskus. Suomessa on paljon melottavaa jäljellä, mutta ehkä sitä Mäntyharjulle palataan vielä paikkailemaan tappioita. Hetken aikaa se jaksoi harmittaa, että eteneminen loppui lyhyeen, mutta saatiinpahan taas viettää kolme päivää luonnossa. Se ei ole koskaan huono asia.
