Talviretkeilyä Liesjärvellä Valtteri-myrskyn seurassa

Kalle Kekomäki
Kalle Kekomäki

Kohde

Liesjärven kansallispuisto

Ajankohta

Tammikuu 2022

Matka

16 km

Kesto

2 yötä

Aktiviteetti

Vaellus

Ennakkotunnelmat

Ennakkoon voisi povata, että talviretkeily tammikuun lopussa Liesjärven kansallispuistossa tarjoaa lunta, kylmää ja pimeää. Tästä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, päätimme tehdä Liesjärvelle kahden yön retken. Ensimmäiseksi yöksi varasimme Metsähallituksen kautta Peukaloisen tunnelmallisen vuokratuvan, ja toisen yön jätimme teltan tai laavun varaan.

Retkelle lähdimme tutulla Eturepun kolmikolla. Paria päivää ennen reissua matkakaveriksi ilmoittautui myös Valtteri – myrsky, joka ennusteen mukaan tuo hanget ja kovan tuulen koko Suomeen. Ei ehkä ykkösreissukaveri, mutta siinä kai se viheltelisi mukana.

Mikäs sen mukavampaa kuin tarkkailla, kuinka täyteen lunta sen kattilan saa ahtaa saadakseen muutaman desin kelvollista juomavettä."

Laavu talvireissulla

1. päivä: Peukaloisen vuokratupa

Perjantaina auto starttasi Veikkolasta hyvissä ajoin ennen puolta päivää ja kurvaili Tapiolan kautta Riihimäelle. Porukka saatiin kasaan. Eväät marketista matkaan ja auto kohti Peukalolammin parkkipaikkaa. Liesjärveä lähestyessä tiet olivat hyvässä kunnossa, ja parkkipaikkakin oli aurattu hiljattain. Muita autoja ei näkynyt missään. 

Perjantain päiväsiirtymä oli hyvinkin maltillinen, mikä tarkoitti käytännössä vain kamojen kantamista 500m parkkipaikalta mökille. Peukaloisen vuokratupa on Liesjärven kansallispuiston koillisosassa sijaitseva 15 neliön mökki, joka on varattavissa Metsähallituksen sivujen kautta 55 euron vuorokausihintaan. 

Mökissä ei ole juuri muita mukavuuksia, kuin laveri, johon mahtuu nukkumaan kaksi aikuista, sekä tulipaikka, jolla pienen majan saa hetkessä lämpöiseksi. Pihapiiristä löytyy nuotiopaikka, puuvaja ja huussi, jossa kelpaa istuskella pidempäänkin metsämaisemia ihailemassa.

Koska reissu osui juhlallisesti meikäläisen synttäreihin, aloitimme majoittumisen kakkukahveilla. Markus iski kynttilät torttuun, Matti aloitti onnittelupuheen ja minä toivoin puhaltaessa, että olispa retkellä yksin. Noh, kaikkea ei voi saada, mutta mahat saatiin täyteen. Ilta meni tankatessa kaikkea, mitä Prisma oli meille myynyt.

Talviretkeilyn eräs erityispiirre on muuten juomaveden saatavuuden miettiminen. Kannoimme mökille viiden litran vesitonkan, mutta koska lunta pystyi sulattamaan mökissä kattilan avulla helposti, päädyimme säästämään tonkkavettä. Mikäs sen mukavampaa kuin tarkkailla, kuinka täyteen lunta sen kattilan saa ahtaa saadakseen muutaman desin kelvollista juomavettä.

Synttärikakkku

Kyllä kakkua pitää aina reissussa saada.

Peukaloisen vuokratupa

Peukaloisen pieni vuokratupa.

2. päivä: Kohti Ruostejärveä (Peukaloinen - Peukalolamminkangas - Kaksvetinen - Ruostejärvi, 9 km)

Yö mökissä sujui hikisissä tunnelmissa, eikä makuupussiin tarvinnut kaivautua juuri ollenkaan. Markus ja Matti nukkui laverilla, minä lattialla ilmapatjalla. Otimme aamun iisisti, suunnittelimme päivän reittiä ja yritimme ennakoida, että missä vaiheessa lunta pitäisi pyryttää tosissaan. Söimme tukevan aamupalan, siivosimme mökin ja kävimme heittämässä autolle osan kamoista, ennen kuin suuntasimme metsään ja kohti Kaksvetisen kotaa. 

Polut reitillä oli pitkälti tasaiseksi tallattuja ja eteneminen sujui tahdikkaasti läpi metsän. Muutaman kilometrin polkuhyppelyn jälkeen pääsimme Kaksvetiselle, jonne oli ehtinyt jo majoittua toinen porukka lumimyrskyltä suojaan. Pidimme pienen tuumaustauon kodan läheisyydessä ja muodostimme karttaa pyöritellen suunnitelman loppupäivälle. Koska kansallispuiston eri osat ovat tulleet aika tutuiksi viime vuosina, päädyimme jatkamaan hieman “uuteen” suuntaan kohti läheistä Ruostejärven virkistysaluetta, jossa näytti olevan myös muutamia laavuja.

Patikointi oli mukavan leppoisaa menoa Ilvesreittiä pitkin. Muutama tunti siinä meni metsän läpi kävellessä, ennen kuin aloimme lähestyä Ruostejärveä. Järven itäpuolella näkyi olevan laavu, ja suuntasimme sitä kohti. 

Yöpyminen Ruostejärven laavulla

Pistettiin varmuudeksi molemmat teltat pystyyn hieman syvemmälle metsään siltä varalta, että laavu on liiaksi tulilinjalla lumen ja tuulen suhteen."

Ruostejärven laavu

Ruostejärven laavu oli todella tilava, mutta lumipyryyn valmistautuessa sen sijainti hieman mietitytti. Laavu on pienen mäen päällä, ja vaikka sen edessä onkin yksittäisiä puita, niin ajattelimme, että tuulen yltyessä laavun sisään saattaa tulla jonkin verran lunta.

Iltanuotion pitäminen voimissaan saattaa sankassa lumisateessa olla haastavaa. Oli kuitenkin mukava huomata, että vajassa oli reilusti puita tarjolla. Tämä kun ei ole mikään itsestäänselvyys, sillä osassa Etelä-Suomen retkeilyalueista niiden saantia on alettu rajoittamaan.

Pistimme varmuudeksi molemmat teltat pystyyn hieman syvemmälle metsään siltä varalta, että laavu on liiaksi tulilinjalla lumen ja tuulen suhteen. Illan mittaan lunta alkoikin sataa yhä enemmän ja tuuli yltyi ajoittain, mutta ei se ainakaan meidän laavulla mitenkään kovin myrskyisäksi muuttunut. Vai liekö sitten mukana ollut Metsän Henki sumentanut arvostelukykyä sen verran, että tuulta ei enää huomannut? 

Tsekkasimme muuten reissun jälkeen Ilmatieteenlaitoksen tiedot myrskystä: tuuli oli yltynyt Etelä-Suomessa paikoittain 15-20 m/s ja lunta oli tullut kahden vuorokauden aikana 25-32cm.

Ilta laavulla sujui meillä leppoisasti muutaman pakkasasteen saattelemana. Matti paineli lopulta metsän suojaan telttaan nukkumaan, ja me jäätiin Markuksen kanssa vielä laavulle istuskelemaan. Tuuli humisi puissa ja maahan satoi rauhalliseen tahtiin lunta. Laavu oli tältä hyvin suojassa, ja päädyimme lopulta nauttimaan yöstä laavun perukoilla.

Telttailua Ruostejärvellä

Teltat illalla ennen lumisateiden alkamista.

Telttailua Ruostejärvellä lumisateen jälkeen

Teltat aamulla lumisateiden jälkeen.

3. päivä: Polkuja raivaamassa (Ruostejärvi - Peukalolamminkangas, 7 km)

On siinä aina oma fiiliksensä herätä laavulta ihailemaan järvimaisemia. Lunta oli lopulta tullut yön aikana aika reilusti, ja kaikki ympäröivät polut tuntuivat peittyneen tasaiseen valkoiseen hankeen. Tapojemme mukaisesti otimme aamun aika rauhassa, kunnes päädyimme lopulta tekemään tilaa paikalle saapuneille sunnuntain päiväretkeilijöille, jotka kärttivät hyvää ja suojaista makkaranpaistopaikkaa.

Matka takaisin Peukalolammin suuntaan olikin sitten aikamoista polkujen raivaamista. Metsässä tuntui välillä uppoavan lumeen ainakin puolireiteen asti, koska tuuli oli kasannut kinoksia polulle. Yllättävän raskas siirtymä siitä sitten tulikin. Välillä joutui olemaan myös tarkkana lumen alle hautautuneiden pitkospuiden kanssa, jotta nilkat säilyi ehjinä.

Useampi tunti siinä vierähtikin, ennen kuin pääsimme autolle. Kello löi jo kolmea iltapäivällä, ja halusimme lähteä tien päälle mahdollisimman nopeasti. Pienen lisätwistin toi matkaan kuitenkin se, ettei parkkipaikalla ollut käynyt muita autoja saatikka aurauskalustoa lumentulon alettua. Peräkontissa mukana olleet kaksi lapiota joutuivat kovalle käytölle, kun tietä piti alkaa raivaamaan auki. Isommalle tielle oli parkkipaikalta ehkä parisataa metriä, ja homma alkoi tuntua tuskalta.

Kova urheilusuoritus siitä olisikin tullut, ellei traktorinketjujen kilinä olisi kuulunut tieltä juuri sopivalla hetkellä. Heilutimme traktorikuskille, joka kääntyi puskemaan auralla tien meille vapaaksi. Kiitos ja kumarrus hänelle – pääsimme kuin pääsimmekin lopulta valoisaan aikaan poistumaan puistosta.

Jälkipuinti

Kaikkiaan tästä Liesjärven talviretkestä jäi todella hyvä maku suuhun. Olipahan taas erilainen reissu ja erilaiset olosuhteet. Ja vaikka Valtteri tulikin mukaan pyytämättä ja yllättäen, antoi se reissuun seikkailun tuntuisen lisäyksen.

Varusteiden osalta kaikki toimi mallikkaasti, joskin loppumatkasta olisi lumikengät tulleet tarpeeseen. Seuraavan reissun suunnittelu alkoikin jo hetimmiten kotiin pääsyn jälkeen. Neula osui kartalla Padasjoen alueella sijaitsevalle Taruksen retkeilyalueelle. Voit lukea täältä, miten reissu meni.

Vinkkaa kaverille: