Kolin vaellus – Herajärven pohjoispään kierros kesähelteillä

Matti Simula
Matti Simula

Kohde

Koli

Ajankohta

Heinäkuu 2022

Matka

35 km

Kesto

3 yötä

Aktiviteetti

Patikointi

Ennakkotunnelmat

Koli taitaa olla kohteena sellainen, jossa jokaisen retkeilijän pitäisi käydä ainakin kerran. Sen korkeimmilta kohdilta avautuu jylhät maisemat Pielisen vesistölle, ja tätä näkymää kutsutaankin Suomen kansallismaisemaksi. 

Kolin suosituin vaellusreitti on Herajärven kierros. Se on yhteensä 61km pitkä lenkki, joka koostuu kahdesta eri rengasreitistä, pohjoisesta ja eteläisestä. Herajärven kierroksen voi tehdä myös lyhennettynä eli kiertää esimerkiksi vain pohjoinen kierros, jolla on mittaa noin 35 km. Me kiersimme juurikin tuon pohjoispään ja käytimme siihen kolme päivää.

Sanottakoon, että vaikka Kolilla on maine upeana vaelluskohteena, mitään helppoa maastoa se ei ole. Herajärven kierroksella on runsaasti korkeuseroja ja patikointi siellä vaatii hyvää peruskuntoa. Pientä haastetta tuo myös vesihuolto, koska Herajärven kierroksen läntisellä reitillä ei ole kovinkaan montaa vedenottopaikkaa. Näistä ja muista havainnoista reissutarinassa tarkemmin.

1. päivä: Peiponpelto - Myllypuro - Ryläys - Pitkälampi 9,5 km

Aloitimme patikoinnin Peiponpellon parkkipaikalta, joka sijaitsee lähellä Jeron kämppää. Saavuimme paikalle illalla, ja suunnitelmana oli kävellä Myllypuron nuotiopaikalle yöksi. Siirtymä oli lyhyt ja helppoa maastoa.

Myllypuro vaikutti kuitenkin vähän tylsältä leiripaikalta, joten jatkoimme matkaa. Meneillään oli heinäkuu ja valoa oli yllin kyllin. Oli ollut hellepäivä ja hiki virtasi nousuja kiivetessä. Matalapaine lisäsi myös ilmankosteutta entisestään.

Myllypurosta täytetyn juomavarannon riittäminen jännitti, ja vettä uskalsi ottaa pieniä hörppyjä kerrallaan. Herajärven läntisellä puolella kannattaa tosiaan olla hereillä vesihuollon kanssa, ettei käy hassusti. Esimerkiksi Ryläys on kohteena hieno, mutta vettä siellä ei ole. Ryläykseltä löytyy hienon maiseman lisäksi kota, nuotiopaikka, puuvaja ja puucee. 

Ryläyksen taukopaikka ja kota.

Ryläyksen maisemaa.

Pistimme Ryläyksellä myslipatukat poskeen ja jatkoimme matkaa. Reitin varrelle tuli muutaman kilometrin jälkeen Pitkälampi, jonka lähettyvillä päätimme yöpyä. Telttailua pitäisi harrastaa vain merkittyjen nuotiopaikkojen lähellä, mutta tällä kertaa jouduimme tekemään poikkeuksen vesisuunnittelun takia. 

Kannan vaelluksilla mukanani Grayl Ultralight Compact Purifier -vedenpuhdistinta, joka osoittautui tälläkin reissulla käteväksi. Vettä ei tarvitse kantaa litroittain rinkassa – riittää, että on vesistö, josta napata vettä. Kunhan vain on se vesistö. Hörpin Pitkälammen vettä ja katselin riipparille sopivaa rakoa. Markus laitteli sivummalla telttaansa pystyyn ja hätisteli pois hien kutsumia paarmoja. Kokkailujen jälkeen painoimme päätä tyynyyn.

Näkymiä Ryläykseltä Herajärvelle. 

Matka jatkui kohti Pitkälampea.

2. päivä: Pitkälampi - Kiviniemi - Apajalahti - Lakkala 11 km

"Heitimme rinkat selästä ja kahlasimme vilvoittavaan veteen. Oli kiva kellua järvessä ja katsella etäämpänä häämöttävää Kolia."

Aamu valkeni auringon säteisiin ja sirkkojen sirinään. Päivästä oli tulossa eilistäkin lämpimämpi. Suuntasimme kohti Kiviniemeä, jossa olisi hyvä pitää keskipäivän siestaa. Reitti Pitkälammelta eteenpäin on vuoroin nousua ja laskua, kunnes saavutaan tasaisemmalle tienpätkälle Heraniemen peltomaisemiin.

Reitti jatkuu autotielle 15732, jota pitkin voisi jatkaa suoraan Kiviniemeen asti. Patikkapolku kulkee kuitenkin tieltä ylös Kolinvaaralle, joka tarkoittaa hieman lisää kapuamista. Maisemat Kolinvaaralta ovat luokkaa “ihan hienot”, eli jos jalka tuntuu Heraniemen kohdalla kovin raskaalta, ei ole iso menetys jättää tätä huiputusta väliin. Ennen ja jälkeen tätä vaaraa on hienompia maisemia.

Kiertäessä Herajärveä vastapäivään tulee ennen Kiviniemen tilaa vastaan nuotiopaikka, joka sijaitsee Mustalahden poukamassa, ihan Herajärven eteläkärjessä. Heitimme rinkat selästä ja kahlasimme vilvoittavaan veteen. Oli kiva kellua järvessä ja katsella etäämpänä häämöttävää Kolia. Nuotiopaikan lähellä on retkeilijöille vapaasti käytössä oleva sauna. Syysretki tänne saunaa lämmittämään olisi varmasti aika mahtava.

Kiviniemen sauna.

Sikosalmen lossi.

Täytimme Kiviniemessä vesipullot vesipisteestä, josta saa hanavettä. Kiviniemen tila itsessään oli hiljainen – siellä on kyllä kioski, mutta nyt se oli kiinni. Alue on muutenkin muutostilassa, sillä Kiviniemen päärakennus paloi tulipalossa vuonna 2021. Uuden rakennuksen pitäisi olla valmis syksyllä 2023.

Jos haluaa tehdä Herajärven kierroksen kevyemmillä kantamuksilla, niin majoittumisen voi tehdä ns. lakanoista lakanoihin. Kiviniemestä on mahdollista vuokrata majoitusta, joten Ukko-Kolin hotellista voi patikoida tänne sänkymajoitukseen. Kiviniemen nettisivujen kautta voi kysellä majoituskapasiteettia ja hinnastoa.

"Moni totesi kesähelteiden ja korkeuserojen olevan aika raskas yhtälö, mutta hyvillä fiiliksillä tuntuivat kaikki matkaa tekevän."

Matkamme vei Kiviniemestä eteenpäin Lakkalan suuntaan. Ylitimme Sikosalmen käsinkiskottavalla lossilla eli vetolautalla ja pidimme lyhyen breikin Apajalahden nuotiopaikalla. Lakkalaan saavuimme alkuillasta. Lakkala on rauhallista maalaisidylliä – siellä on perinnerakennuksia, lammaslaitumia ja vanhoja peltoja. 

Laitoimme riipparin ja teltan telttailualueelle, jossa muutamat muut retkeilijät olivat tekemässä leiripuhteitaan. Oli kiva ryhtyä kokkailemaan muiden mukana ja jutella kokemuksista Kolin reiteiltä. Moni totesi kesähelteiden ja korkeuserojen olevan aika raskas yhtälö, mutta hyvillä fiiliksillä tuntuivat kaikki matkaa tekevän. Metsäpalovaroituksen takia ei voinut tehdä tulia, joten istuskelu nuotiolla jäi tällä reissulla väliin.

Lakkalan leirintäalue.

Kuuman päivän ilta.

3. päivä: Lakkala - Pieni-Mäkrä - Ikolanaho - Ukko-Koli - Turula 14,5 km

"Miltä tuntuisi viettää kesällä viikko lammaspaimenena täällä Lakkalassa? Hassu, mutta ei mahdoton ajatus."

Viimeiseen kävelypäivään lähdimme tapojemme mukaan hitaalla aamulla. Aamu-uintia, aamupalaa ja kamojen pakkailua rauhalliseen tahtiin. Markus lähti vielä jututtamaan lampaita ennen lähtöä, mistä kumpusi hyvä keskustelunaihe alkukilometreille.

Miltä tuntuisi viettää kesällä viikko lammaspaimenena täällä Lakkalassa? Hassu, mutta ei mahdoton ajatus. Lakkalaan “rekrytoidaan” joka vuosi halukkaita paimenia viikoksi kerrallaan pitämään näistä villapalleroista huolta. Siitä voisi syntyä vaikka kuinka mieleenpainuva kokemus. Paimenviikoista voi kurkata lisätietoa täältä.

Lakkalan lampaita.

Tulevat lammaspaimenet?

Vähän matkaa Lakkalasta Kolin suuntaan löytyy Ylä-Murhin majoituspaikka, jossa vuokratupa, tulentekopaikka, telttailualue ja kuivakäymälä. Emme pistäytyneet Ylä-Murhilla, mutta lueskelin Metsähallituksen sivuilta, että myös sinne on syytä tuoda vesi mukana (samoin kuin Ryläykselle).

Vettä voi napata lähellä olevasta Pitkälammesta, joka sijaitsee risteyksessä, josta käännytään Herajärven reitiltä Ylä-Murhille. Täytimme vesifiltteripullot Pitkälammesta, koska se oli viimeinen vedenottopaikka ennen Ukko-Kolia.

Kävelysauvat oli hyödyllinen varuste varsinkin mäissä, koska Kolilla saa kiivetä.

Reitille on rakennettu muutamat kulkua helpottavat portaat ja pitkospuut.

"Ihan kuin vesillä ja saarissa ei olisi ikinä ollutkaan ketään. Ehkä tässä oli sitä jotain Kolin taikaa - voi vaeltaa reiteillä ja omissa ajatuksissa."

Reitti kulki eteenpäin vuoroin metsäpoluilla ja vuoroin vaarojen päällä. Reissun hienoin taukopaikka löytyi Pieni-Mäkrältä, josta näki pitkälle yli puunlatvojen kohti isona levittäytyvää Pielistä.

Näin kaukaa ei erottanut, oliko puiden täyttämissä saarissa mökkejä vai ei, koko maisema näytti rauhalliselta. Ihan kuin vesillä ja saarissa ei olisi ikinä ollutkaan ketään. Ehkä tässä oli sitä jotain Kolin taikaa – voi vaeltaa reiteillä ja omissa ajatuksissa.

Piipahdimme matkalla Ukko-Kolin laella ja katselimme vielä sieltä kertaalleen maisemia. Oli alkanut sataa ja tummat pilvet roikkuivat matalalla. Kastuimme läpimäriksi, mutta eipä se haitannut lämpimässä kesäkelissä. Pistäydyimme Kolin luontokeskuksella vaihtamassa kuivaa ylle ja hörppäämässä kahvit. 

Sateen laannuttua teimme viimeisen siirtymän, joka oli helppoa alamäkikävelyä Ylä-Kolilta Turulan tilalle. Tilalla on niitty, jossa voi telttailla vapaasti sekä retkielämää helpottavat tulentekopaikka, liiteri ja kuivakäymälä. Veden pystyy hakemaan kaivosta n. 200m päästä Ollilan tilalta.

Tunnelma Turulan tilan niityllä oli kuin pienestä alppikylästä. Laitumella pötkötteli karjaa ja kauempana siinsi kumpuilevaa vaaramaisemaa. Ajatus majoittumisesta niitylle oli tuntunut etukäteen nihkeältä, mutta paikan päällä fiilis oli ihan toinen.

Oli mukava lepuutella jalkoja ja palautua reissun nousuista. Enää piti vain selviytyä aamuksi viereiselle Ollilan tilalle, johon olimme tilanneet taksikyydin. Se tulikin aamulla ajallaan ja kuljetti meidät Joensuuhun odottelemaan junakyytiä etelään.

Jälkipuinti

Koli on maisemiltaan mahtava vaelluskohde. Sieltä näkee useasta kohtaa jylhää maisemaa ja varsinkin Herajärven itäinen puoli tarjoaa hienoja näköaloja. Kolilla voi tehdä päiväretkiä ja valita siihen sopivan lenkin, tai kiertää pitempää Herajärven kierrosta.

Herajärven kierros on yhteensä 61 km jakaantuen kahteen osaan – pohjoiseen ja eteläiseen kierrokseen. Suosituin aloitus ja lopetuspiste on Ukko-Koli, mutta reissun voi myös aloittaa esimerkiksi Kiviniemen tilalta.

  • Yöpymispaikat kannattaa suunnitella vesihuoltoa silmällä pitäen. Varsinkin Herajärven läntisellä puolella on vesipaikkoja niukasti. Osa kaivoista ja lähteistä voi olla kokonaan käyttökiellossa, joten niiden varaan ei välttämättä kannata laskea vesihuoltoa.
 
  • Kolilla pääsee kiipeämään eli sen reitistö kysyy hyvää peruskuntoa. En suosittelisi Herajärven kierrosta vaelluskohteeksi, jos ei ole aiempaa kokemusta patikoinnista rinkan kanssa.
 
  • Kolilla patikointi on hyvää harjoitusta esimerkiksi pidemmälle Lapin vaellukselle.
 
  • Herajärven läntinen puoli tuntui raskaammalta kävellä, kuin itäinen puoli. Itäisellä puolella on paremmat maisemat.

Kartta & reitit

Voit ladata Kartat Kolin reiteistä luontoon.fi sivustolta.

Mitä varusteita reppuun?

- Otahan kesällä Offia tai muuta hyttyssuojaa mukaan. Itikoita oli paljon ja meillä riitti yksi 100ml suihkepullo kahteen mieheen juuri ja juuri.

- Vedenpuhdistin osoittautui tälläkin reissulla käteväksi. Vettä ei tarvitse kantaa litroittain rinkassa - riittää, että on vesistö, josta napata vettä

Vinkkaa kaverille: