Kurjenrahkan kansallispuisto – 30 km:n Vajosuon kierros

Matti Simula
Matti Simula

Kohde

Kurjenrahkan kansallispuisto

Ajankohta

Toukokuu 2023

Matka

30 km

Kesto

2 yötä

Aktiviteetti

Patikointi

Ennakkotunnelmat

Toukokuinen viikonloppu lupaili aurinkoista säätä. Kevät oli Etelä-Suomessa jo pitkällä, ja meillä oli edessämme kauan odotettu vuoden ensimmäinen lumeton retkeily. 

Valitsimme kohteeksi Kurjenrahkan kansallispuiston. Se sijaitsee Varsinais-Suomessa ja yhdistelemällä puiston omia reittejä sekä alueen ulkopuolella olevia Kuhankuonon ja Suokullan reittejä voi tehdä itselleen mieluisan pitemmän kokonaisuuden.

Yhdessä nämä reitit muodostavat yli 300 km pituisen verkoston, joten patikoitavaa riittää useammaksikin reissuksi. Varsinaiset Kurjenrahkan kansallispuiston reitit ovat pituudeltaan 1-6 km.

Meillä oli edessä kahden yön reissu ja 30km pituinen Vajosuon kierros oli tätä varten optimaalinen. Se on ympyräreitti, jonka varrelle pääsee autolla useasta eri kohdasta. Hieno sää, uuden kohteen viehätys, sekä helpohko kävelymaasto antoivat hyvät lähtökohdat viikonlopulle.

1. päivä: Töykkälän parkkipaikka - Vajosuon laavu (4,5km)

Jätimme auton Töykkälän parkkipaikalle ja aloitimme patikan siitä. Suunnitelmana oli kiertää Vajosuon kierros myötäpäivään ja yöpyä ensimmäinen yö Vajosuon laavun lähimaastossa. 

Reitti kulki aluksi parisen kilometriä hiekkatiellä, kunnes se kääntyi selkein opastein metsään. Polkua kävellään hetki, kunnes päästään suomaisemiin.

Suot ovat Kurjenrahkalle tunnusomaisia – niitä on sekä kansallispuistossa, että sen lähialueilla useita. Jos bongaat täällä kurkia tallustelemassa, niin se ei ole yllätys. Nimensä mukaisesti Kurjenrahka on kurkien kotisuota.

Ensimmäiset suomaisemat Töykkälän parkkipaikalta lähdettyä. Vetisiä oli suot lumien jäljiltä.

Tulehan aurinko reissukaveriksi taas.

"Vajosuon laavu on leiriytymispaikkana oikein toimiva."

Toimistotyöpäivän ja Helsingistä lähteneen ajomatkan jälkeen oli mahtavaa olla luonnossa. Polut olivat kanssaretkeilijöistä hiljaiset, mutta ympärillä luonnossa oli meininki päällä.

Linnut ja muut eläimet pitivät elämää, mitä oli kiva seurata. Tunnelma tarttui itseenkin – tästä se valoisa kesäkausi alkoi. Kuljimme hyväkuntoisia pitkospuita eteenpäin, saavuimme taas metsäpolulle ja aloimme lähestyä Vajosuon laavua.

Vajosuon laavu on leiriytymispaikkana oikein toimiva. Laavu on hyväkuntoinen ja se sijaitsee metsässä lähellä vajosuota. Suon reunasta avautuu näkymä länteen ja paikka onkin hieno telttapaikka auringonlaskua ajatellen.

Näillä paikoilla oli jo kolme telttaa pystyssä, ja kun toimintaa seurasi hetken, osoittautui telttailijat partiolaisryhmäksi. Annoimme heille “laavurauhan” ja lähdimme katsomaan toista nuotiopaikkaa, joka oli hieman kauempana n. 100m päässä. 

Sieltä löytyikin kaksi nuotiopaikkaa, toinen katoksellinen ja toinen avomallinen. Ympäristöstä löytyi myös puuliiteri ja huussi.

Vajosuon laavu.

Lähellä laavua on hyvä telttapaikka suon reunassa. 

Leiriydyimme metsään vähän nuotiopaikoista kauemmas. Markus ja Kalle yöpyivät teltoissa ja minä riipparissa. Vaihdoin telttanukkumisen riippariin noin vuosi sitten ja sillä tiellä ollaan edelleen. Teltassa vaivanneet selkäkivut ovat jääneet riipparin myötä minulta kokonaan pois. Nykyään osaan pystytellä riipparin jo suht nopeasti, aluksi narujen kanssa meni pidempään.

Illan menuna oli unkarilainen makkarapata, jota siirryimme valmistelemaan katokselliseen nuotiopaikkaan.

Olin valmistellut ruokaa kotona pilkkomalla perunat ja kasvikset, joten nyt piti enää paistella pilkotut ja lisätä krakovanmakkarat kyytiin. Mausteinen ruoka ja ajomatkalta napattu valkkari maistuivat illan hämärtäessä mukavasti.

Unkarilainen makkarapata.

Suomalainen herkkä vatsa.

Vedestä sellainen maininta, että Vajosuon laavun sekä sen lähellä olevan nuotiopaikan lähellä ei ole mitään isoa vesistöä, josta voisi napata juomavettä. Vajosuosta saa, noh, suovettä ja tämän toisen nuotiopaikan lähellä on pieni oja. Aika moni kantaa varmaan juomaveden mukaan – varsinkin jos parkkeeraa auton Vajosuon laavun lähellä olevalle parkkipaikalle. 

Meillä on käytössä filtteripullot, joten nappasimme veden ojasta. Vesi ei näyttänyt virtaavan kummemmin, mutta emme silti keitelleet tai käyttäneet pillereitä vedenpuhdistukseen. Fillterit ovat osoittautuneet tehokkaiksi vehkeiksi sellaisenaan.

2. päivä: Vajosuon laavu - Lakjärven laavu (14,5km)

Nukuin yön riipparissa ilman tarppia ja oli kiva heräillä aamuun auringon paistellessa. Kokkailimme aamupuurot ja kahvit metsäleirissä ja aloitimme patikan aamun ollessa jo pitkällä.

On kyllä ihan erilainen fiilis lähteä jatkamaan päivää, kun on heräillyt luonnosta. Viikonloppuretkillä tämä toinen päivä on aina se paras päivä, kun ei tarvi miettiä kyytejä ja kelloa.

Lonkat auki ja aamupuurolle.

Vajosuon kierros on helppokulkuista maastoa.

Matkan varrelle tuli pian Vajosuon lintutorni, jonne pistäydyimme katselemaan suomaisemaa. Linnuista ei näkynyt nyt merkkiäkään – ehkä olivat krapulassa eilisten iltamien jäljiltä.

Polku jatkui helppokulkuisena ja hyvin merkittynä. Vajosuon kierroksella ei tosiaan ole isommin korkeuseroja eli 30km patikka ei ole vaativaa maastoa. Oikeastaan ainut selkeämpi kiipeäminen tapahtuu Takaniitunvuorella, joskin sielläkin melko lyhyen matkaa.

Pettyneet bongarit.

Kellahdus tauolle Laaskorven laavupaikalla. Tämä  kuivanmaan laavu sijaitsee n. 2km Vajosuon laavulta myötäpäivään.

"Lähellä sijaitsee myös itse Lakjärvi, jonka rannalla on oikein idyllinen telttailupaikka."

Saavuimme illansuussa Lakjärven laavulle, jossa vietimme toisen yön. Laavuja on alueella kaksi ja ne sijaitsevat keskellä kuusikkoa n. 50m päässä toisistaan. Lähettyvillä on myös puuliiteri ja huussi.

Lähellä sijaitsee myös itse Lakjärvi, jonka rannalla on oikein idyllinen telttailupaikka. Sinne kävi aika kova tuuli, joten laitoimme majoitteemme suosiolla laavujen lähelle kuusikkoon. 

Samalla kun aloimme kokkailemaan toisella laavuista, alkoi alueelle valumaan muitakin retkeilijöitä. Oli jotenkin hassua nähdä taas niinkin monta retkeilijää samassa paikassa, koska talvella ei näin isoon joukkoon helpolla törmää.

Illan hämärtäessä alkoi otsalamppuja syttymään siellä täällä ja molemmilla laavuilla kävi puheensorina. Meidän toisen illan menu oli pestokanapasta ja tilkat valkoviiniä. Kanan paistelin halsterissa ja muu ruoka tuli kattilassa.

Talviturkki heitettiin Lakjärvessä.

Kokkisota Lakjärven laavulla 🙂 

3. päivä: Lakjärven laavu - Töykkälän parkkipaikka (11,6km)

Viileä ilta toi mukanaan viileän yön. Aamuhorkkaan auttoi musta kahvi ja pienet venyttelyt. Oli jälleen kirkas aamu ja käytimme valoa hyödyksi valokuvaukseen.

Meillä on ollut ajatuksena laittaa tänne Eturepun sivuille varuste-esittelyjä ja käynnistimme tämän projektin Kurjenrahkan reissulla.

Päätin itse tehdä ekat esittelyni makuualustasta sekä vedenkantopussista, joka kulkee nykyään vakiovarusteena mukana. Käyhän kurkkaamassa olisiko niistä sullekin hyötyä.

Expedin Downmat Hl Winter MW makuualusta ei päästä kylmyyttä selkäpuolelle.

Savotan vedenkantopussi toimii hyvin “kaivona” leirissä.

Jätimme leirin ja kävelimme Savojärven rannalle, jossa oli jo huomattavasti enemmän ihmisiä kuin aiemmin poluilla. Oli nätti päivä ja moni perhe oli tullut päiväretkelle kiertämään Lammenrahkan luontopolkua (2,1km) tai Savojärven kierrosta (6km).

Rantapihan miljöössä on myös kiva pieni kioski, josta nappasimme jäätelöt. Kioskin aukioloajoista ja toiminnasta voit katsoa tietoa esim. Facebookista Savojärven Rantapiha -tililtä.

Loppupatikkamme kulki Savojärven eteläpuolta, sitten lyhyen matkaa esteetöntä Karpalopolkua sekä jo varsin tutuksi tullutta metsäpolku-ja pitkospuuyhdistelmää Vajosuon kierroksen reitillä.

Päätimme viikonlopun vaelluksen Töykkälän parkkipaikalle, josta otimme suunnan kohti lähintä pizzeriaa ja sieltä Helsinkiin.

Jälkipuinti

Vajosuon kierros on oikein mukava 30km ympyräreitti. Se on helppokulkuista maastoa ja sopii yhden tai kahden yön retkelle mainiosti. Reitin varteen pääsee autolla useasti eri kohdasta.

Reitillä on selkeät opasteet eli eksymään ei pääse helpolla. Polttopuita löytyi toukokuussa Vajosuon laavulta ja Lakjärven laavulta todella hyvin ja rakennukset (laavut, huussit, puuvajat) olivat kaikki hyvässä kunnossa. 

Päiväretkeilijälle suosittaisin Kurjenrahkan kansallispuistossa esimerkiksi Savojärven kierrosta, joka on 6km lenkki hienoissa metsä-, suo ja järvimaisemissa.

Kartta & reitit

Voit katsoa lisää Kurjenrahkan reittejä luontoon.fi -sivustolta.

Mitä varusteita reppuun?

-Vesifiltteripulloina meillä oli Grayl ultralight compact purifier sekä Katadyn befree gravity 3 l. Lisäksi käytössä on Savotan vedenkantopussi, jonka avulla voi ottaa esim. järvestä reilummin vettä ja pitää pussia leirissä “kaivona”

-Lämpimät untuvatossut on mahtavat leirijalkineet viileissä keleissä. Käytän itse Warmpeacen Down Booties -tossuja ja ne on tuoneet luksusta leiriin.

-Untuvatäytteinen makuualusta antaa takuuvarman lämmön selän alle. Panostin kolmisen vuotta sitten ostamalla Exped - Downmat Hl Winter MW enkä ole katunut.

Vinkkaa kaverille:

Yksi vastaus

  1. Huhtikuun puolen välin jälkeen olisi tarkoitus suunnata Vajosuon vaellukselle. Varattiin kaverin kanssa vuokratupa, joten tulossa ihan luksusreissu.
    Savojärveä käynyt aiemmin kiertämässä, mutta tämä Vajosuon vaellus onkin uusi tuttavuus. Kiva lueskella vähän etukäteen muiden retkistä sinne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *