Tiimi
Tarina
Me ollaan kolme kaverusta ja tunnettu toisemme jo pitkään. Kalle on meistä se eräkoira, joka nuohosi jo parikymppisenä Alaskan jokia, kun taas meikäläiset Matti ja Markus löysivät itsensä ja retkeilyn myöhemmin.
Nykyään teemme yhdessä reissuja erilaisiin kohteisiin. Harrastuksen myötä saatiin idea retkeilysivustosta, joka helpottaa kanssaretkeilijöiden elämää ja ruokkii inspiraatiota ulkoiluun.
Tuotamme reissutarinoita kiinnostavista kohteista, tarjoamme helppoja retkiruokareseptejä ja jaamme kokemuksia retkeilyvarusteista.
Teemme mielellämme yhteistyötä muiden retkeilijöiden, sisällöntuottajien sekä alan yritysten ja yhteisöjen kanssa. Ota meihin yhteyttä sähköpostitse info@etureppu.fi, niin jutellaan lisää.
Moro!
Olen Matti, se tyyppi, joka oppi partiossa, että käpy on monipuolinen ruoka-aines ja suunnistus onnistuu paremmin ilman karttaa.
Opin myös, että metsään voi piilottaa aarteita. Esimerkiksi partiokaverin luhan. Siellä voi myös piiloutua sadekuuroilta ja nykyään arjen ylimääräiseltä kohinalta. Partion taikurinviitta vei mut pikkulapsena metsään, ja se sama seikkailunhalu on edelleen kova.
Nykyään retkeily on mulle tärkeä osa elämää. Se on kuin salasuhde – se haastaa ja hellii, mutta ennen kaikkea pitää mielen virkeänä. Luonnossa tarkkailee myös ympäristöä ja itseään vähän eri tavalla. Tuleeko taivaalta kohta jotain? Pitääkö jotain kamoja huoltaa? Pitääkö mua huoltaa?
Eturepun tiimissä mun tekeminen painottuu eniten reissujen suunnitteluun ja sisällön tuottamiseen. Katselen karttoja, googlailen reittejä ja ehdottelen kavereille reissusuunnitelmia.
Ja ruokapuoli on mulle pyhä – aloitin valmiilla pussiruoilla, mutta nykyään syntyy aamiaisia, jotka saa linnutkin pyytämään reseptiä. Ideana on tehdä ruokaa, joka on yhtä aikaa sekä maukasta että yksinkertaista. Ei sitä pelkkää makkaranpaistoa, mutta ei liian vaikeaakaan.
Tervetuloa seuraamaan Eturepun-sivuja ja tekemistä – täältä löydät reseptejä, varustearvosteluita ja ehkäpä vähän liiankin avoimesti jaettuja retkikokemuksia.
Kommentoi myös ihmeessä sun kokemuksia joko täällä sivustolla tai instassa. Mielellään kuullaan vinkkejä ja niksejä – mistä vaan.
Olisko tämä se, kun ensimmäisen kerran nukahdin nuotioon tikkupulla kädessä laulettuani partiolaislaulun kuus kertaa putkeen. Siitä lähtien retkeily on ollut mun juttu.
Tai ehkä ykkönen on syksyltä 2020, kun teimme Markuksen kanssa viikon patikan UKK-puistossa.
Olimme reissun puolivälissä ja teimme yöllä pitemmän siirtymän. Hortoilimme väsyneinä pimeässä ja usko tekemiseen alkoi loppua. Otsalampustani hiiipuivat patterit kesken kaiken ja hapuilimme pimeydessä kuin kaksi sokeaa siilinpoikasta.
Taskulampulla, joka muistutti enemmän tulitikkua kuin valonlähdettä, tuijotimme polkua toivoen, että pääsemme turvallisesti leiripaikalle.
Kun viimein päästiin perille, olin hikinen ja aivan puhki. Keitin nuotiolla kattilalla vettä ja peseydyin säkkipimeässä ilkosillani. Siinä lämmintä vettä hiljalleen kropan päälle lorottaessa huokailin Markukselle ääneen, kuinka mahtavalta saippua tuntuu. Taisin vielä taivaalla loistavista tähdistäkin jotain samalla selittää.
Aamulla, kun kömmin teltasta, katseeni osui naisten suuntaan, jotka pakkailivat telttaansa n. 30 metrin päässä meistä. He vilkuttivat hymyillen, ja minä mietin, että siinä on ollut heillä koominen show yöllä kuunneltavana 🎭
- Rinkka: Osprey Hikelite 26 / Osprey Aether Plus 70
- Teltta: MSR Hubba Hubba NX
- Makuupussi: Marmot Shawtooth Regular / Anar Autto (kesä)
- Makuualusta: Sea to summit Comfort Light + solumuovipatja
- Työkalut: Hultafors Hultån 0,5 retkikirves, Fiskars Xtract -retkisaha
Ruoanlaitto:
– Jetboil Zip 0,8L kaasukeitin
– Jetboil Summit Skillet paistinpannu (kaasulle)
– Muurikka Leisku -retkipaistinpannu (nuotiolle)
– Light My Fire FireGrill -halsteri
– Trangian kattila
– risukeitin
Mä oon aina viihtyny hyvin luonnossa, en vaan oo löytänyt sinne. Viime vuosina oon ottanut vahinkoa takasin ja tehnyt siistejä reissuja mm. Suomen kansallispuistoihin ja luontopoluille.
Reissaminen on kivaa. Aikaisemmin ei tullut mieleen, että viettäisi vapaa-aikaansa lähimetsissä kykkien. Elämyksiä oli haettava kauempaa, mielellään kaukomailta.
Retkeily on mulle aika uusi harrastus. Eniten siitä saan irti, kun on samanhenkisiä tyyppejä, joiden kanssa kokemuksia saa jakaa. Retkeilyssä mua viehättää ennen kaikkea se, että sitä voi tehdä juuri sellaisella tyylillä mikä tuntuu itsestä hyvälle.
Vaelluksilla ei tarvi ahnehtia kilometrejä ja saa pitää tauon silloin kun huvittaa. Jos kaipaa enemmän aktia, niin sitäkin on tarjolla esim. fatbiken tai melomisen muodossa. Metsässä liikkuminen on paras kuntosali mitä tiedän, harrastus, josta kiittää kroppa ja pääkoppa. Oon varma, että tätä (etu)reppua kannetaan niin kauan, kun jalka vaan nousee.
Oltiin Kallen kaa Pohjois-Georgiassa vaeltamassa. 4 päivän trekin jälkeen haluttiin käydä vielä Koruldi-järvillä. Taksikuski ajo meidät huonokuntosta “tietä” pitkin vajaaseen 3 tonniin aika reilulla kaasujalalla, oltiin yö teltassa ja kuunneltiin kun joku isompi eläin oli teltan ulkopuolella (ehkä hevonen).
Seuraavana päivänä laskeuduttiin kävellen alas. Tai oikeestaan persmäkeä, sillä satoi aika reilusti ja polut muuttui mutavelliksi. Oltiin molemmat aika kusessa, vaikka Kalle on kokenut kehäkettu näissä hommissa. Kun päästiin vihdoin takas sivistykseen, niin halasin tuoppia kaksin käsin.
- Rinkka: The North Face Griffin 75
- Makuupussi: Helsport Alta Spring Pro
- Makuualusta: Exped Airmat Lite Plus 5m
- Kamera: Sony a6300 & Sigma 30mm F/ 1.4 DC DN (Sony E Mount)
- Ruoanlaitto: Trangia kaasupoltin & Tundra III kattilasarja
Tuntuu, että ittellä luonto tuli ensin tutuksi kaukomailta ja nyt vähän “kypsemmällä” iällä on tullut viihdyttyä enemmän Suomen metsissä. Vuoret on aina ollu ittelle se pääjuttu ja niinpä iso osa reissuista myös suuntautu vähän karumpiin maisemiin. Ison osan reissuistani oon myös tehnyt yksin, joten Eturepun mukanaan tuoma yhteisöllisyys on antanu uusia näkökulmia retkeilyyn.
Kyllä se varmaan niin on, että ensimmäisissä kerroissa on aina oma viehätyksensä ja jännitysmomentinsa. Oma todellinen mielenkiinto patikointiin ja retkeilyyn lähti aivan uudelle tasolle viettäessäni aikaa Uudessa Seelannissa vuonna 2007/2008.
Oltiin siinä juuri tehty parin kaverin kanssa useamman päivän patikointi Arthur’s Pass kansallispuistossa, jossa jäätiin mm. pariksi päiväksi joen väärälle puolelle rankkasateiden iskiessä ja aiheuttaessa tulvia. Joki kuitenkin lopulta ylitettiin ja reissusta selvittiin, joten suuntasin siitä sitten liftaten kohti Mount Aspiring National Parkia, jossa tein soolopatikointina viiden päivän Rees-Dart trackin.
Oli jouluviikko ja polut olivat tyhjillään. Upeita maisemia ja ensimmäinen yksin tehty pidempi vaellus jäi niin vahvasti mieleen, että tuntuu kuin vielä melkein 15 vuotta myöhemminkin muistaisi eri polunpätkät. Jouluksi suuntasin Queenstowniin ja parin päivän kaupunkielämän jälkeen vietin vielä neljä päivää sooloillen Greenstone Caples reittien polkuja.
Nuo ajat ja muutama muu Uudessa Seelannissa tehty pidempi patikkareissu ovat omassa mielessäni aina ne ensimmäiset hienot kokemukset polkujen tallaamisesta, johon kaikki oma tekeminen jollain tapaa pohjautuu.
- Rinkka: Deuter 42 / Fjällräven Kajka 75
- Teltta: Husky Sawaj Ultra 2
- Makuupussi: Warmpeace Viking 600
- Makuualusta: Sea to Summit Comfort Light
- Paljasjalkasukat: Skinners Sock Shoes
- Ruoanlaitto: Jetboil Zip 0,8L kaasukeitin