Tiimi
Tarina
Me ollaan kolme kaverusta ja tunnettu toisemme pitkään. Kalle on meistä se eräkoira, joka nuohosi jo parikymppisenä Alaskan jokiuomia, kun taas Matti ja Markus löysivät itsensä ja retkeilyn vasta myöhemmin.
Nykyään teemme yhdessä ja erikseen reissuja tuttuihin tai vähemmän tunnettuihin kotimaan retkeilykohteisiin. Reissujen ja harrastusten myötä saatiin idea uudesta retkeilysivustosta. Meidän lisäksi yhä useampi on löytänyt luontoon ja me halutaan helpottaa retkeilijöiden elämää, sekä ruokkia inspiraatiota ulkoiluun.
Etureppu jakaa kokemuksia ja kommelluksia retkeilystä tuottamalla reissutarinoita, tarjoamalla helppoja retkiruokareseptejä, sekä esittelemällä kestäviä retkeilyvarusteita.
Teemme myös mielellämme yhteistyötä muiden retkeilijöiden, sisällöntuottajien, sekä alan yritysten ja yhteisöjen kanssa. Voit ottaa meihin yhteyttä sähköpostitse info@etureppu.fi.
Retkeily on mulle mukava harrastus, joka tuo paitsi hyvää vastapainoa toimistotyölle, haastaa myös sopivasti. Tykkään sellaisesta survivor -meiningistä – ”täällä sitä nyt ollaan luonnossa, ja näillä kamoilla ja taidoilla pitää pärjätä”. Retkeilyssä on sellaista pientä ongelmaratkaisua koko ajan. Extremeretkeilijä en kuitenkaan oo eli mitään virveliä en pajunoksasta ja rautalangasta osaa tehdä.
Varusteita olen hankkinut pikkuhiljaa, ja hiljalleen on kehittynyt myös oma tapa retkeillä. On ollut kiva fiilis huomata, että harrastuksen osaa tehdä monelta osalta itselle jo aika helpoksi. Enää ei tarvitse säätää esim. pakkaamisen kanssa, vaan kamat sujahtaa rinkkaan rutiinilla.
Aina tulee mieleen myös asioita, joita haluaa oppia. Tällä hetkellä listalla on solmujen tekeminen. Osaan tehdä rusetin ja umpisolmun, joten tasoa on helppo nostaa. Toinen mitä aion petrata, on luonnon tuntemus. Sitä on oikeesti aika pihalla kasveista ja lintujen äänistä. Saniaisen, ulpukan ja peipon tunnistaa, mutta monesta voisi olla paljon tietoisempi. Ehkä katsetta täytyy nostaa useammin ylös kartasta ja evässämpylästä ja alkaa tunnistamaan luontoa vaikka yksi uusi asia kerrallaan 😊.
Tämän täytyy olla syksyltä 2020, kun teimme Markuksen kanssa viikon patikan UKK-puistossa. Olimme reissun puolivälissä ja päätimme tehdä yöllä n. 12km siirtymän seuraavalle nuotiopaikalle. Hortoilimme väsyneinä pimeässä ja usko tekemiseen alkoi loppua. Omasta otsalampusta simahti patterit ja tähyilin polkua pienen taskulampun avulla. Teki mieli pistää leiri pystyyn siltä seisomalta, mutta karttaan merkitty joki oli kuivunut. Matkaa oli pakko jatkaa seuraavalle vesipaikalle.
Olin ihan puhki, kun pääsimme lopulta nuotiopaikalle. Se näytti kehnojen lamppujemme valossa hiljaiselta. Keitin kattilassa lämpimän veden ja peseydyin veden ja saippuan avulla ilkosillani. Taisin siinä fiilistellä ääneen, kuinka siistiä on puhdistautua ja päästä kohta unille. Aamulla, kun kömmin teltasta ulos, huomasin, kuinka kaksi retkeilijää pakkasivat kamojaan n. 40 m teltastamme. Naiset vilkuttivat ja mietin, että on varmaan ollu kiva kuunnella sankareiden saapumista paikalle.
- Rinkka: Osprey Hikelite 26 / Osprey Aether Plus 70
- Teltta: MSR Hubba Hubba NX
- Makuupussi: Marmot Shawtooth Regular / Anar Autto (kesä)
- Makuualusta: Sea to summit Comfort Light + solumuovipatja
- Työkalut: Hultafors Hultån 0,5 retkikirves, Fiskars Xtract -retkisaha
Ruoanlaitto:
– Jetboil Zip 0,8L kaasukeitin
– Jetboil Summit Skillet paistinpannu (kaasulle)
– Muurikka Leisku -retkipaistinpannu (nuotiolle)
– Light My Fire FireGrill -halsteri
– Trangian kattila
– risukeitin
Mä oon aina viihtyny hyvin luonnossa, en vaan oo löytänyt sinne. Viime vuosina oon ottanut vahinkoa takasin ja tehnyt siistejä reissuja mm. Suomen kansallispuistoihin ja luontopoluille.
Reissaminen on kivaa. Aikaisemmin ei tullut mieleen, että viettäisi vapaa-aikaansa lähimetsissä kykkien. Elämyksiä oli haettava kauempaa, mielellään kaukomailta.
Retkeily on mulle aika uusi harrastus. Eniten siitä saan irti, kun on samanhenkisiä tyyppejä, joiden kanssa kokemuksia saa jakaa. Retkeilyssä mua viehättää ennen kaikkea se, että sitä voi tehdä juuri sellaisella tyylillä mikä tuntuu itsestä hyvälle.
Vaelluksilla ei tarvi ahnehtia kilometrejä ja saa pitää tauon silloin kun huvittaa. Jos kaipaa enemmän aktia, niin sitäkin on tarjolla esim. fatbiken tai melomisen muodossa. Metsässä liikkuminen on paras kuntosali mitä tiedän, harrastus, josta kiittää kroppa ja pääkoppa. Oon varma, että tätä (etu)reppua kannetaan niin kauan, kun jalka vaan nousee.
Oltiin Kallen kaa Pohjois-Georgiassa vaeltamassa. 4 päivän trekin jälkeen haluttiin käydä vielä Koruldi-järvillä. Taksikuski ajo meidät huonokuntosta “tietä” pitkin vajaaseen 3 tonniin aika reilulla kaasujalalla, oltiin yö teltassa ja kuunneltiin kun joku isompi eläin oli teltan ulkopuolella (ehkä hevonen).
Seuraavana päivänä laskeuduttiin kävellen alas. Tai oikeestaan persmäkeä, sillä satoi aika reilusti ja polut muuttui mutavelliksi. Oltiin molemmat aika kusessa, vaikka Kalle on kokenut kehäkettu näissä hommissa. Kun päästiin vihdoin takas sivistykseen, niin halasin tuoppia kaksin käsin.
- Rinkka: The North Face Griffin 75
- Makuupussi: Helsport Alta Spring Pro
- Makuualusta: Exped Airmat Lite Plus 5m
- Kamera: Sony a6300 & Sigma 30mm F/ 1.4 DC DN (Sony E Mount)
- Ruoanlaitto: Trangia kaasupoltin & Tundra III kattilasarja
Tuntuu, että ittellä luonto tuli ensin tutuksi kaukomailta ja nyt vähän “kypsemmällä” iällä on tullut viihdyttyä enemmän Suomen metsissä. Vuoret on aina ollu ittelle se pääjuttu ja niinpä iso osa reissuista myös suuntautu vähän karumpiin maisemiin. Ison osan reissuistani oon myös tehnyt yksin, joten Eturepun mukanaan tuoma yhteisöllisyys on antanu uusia näkökulmia retkeilyyn.
Kyllä se varmaan niin on, että ensimmäisissä kerroissa on aina oma viehätyksensä ja jännitysmomentinsa. Oma todellinen mielenkiinto patikointiin ja retkeilyyn lähti aivan uudelle tasolle viettäessäni aikaa Uudessa Seelannissa vuonna 2007/2008.
Oltiin siinä juuri tehty parin kaverin kanssa useamman päivän patikointi Arthur’s Pass kansallispuistossa, jossa jäätiin mm. pariksi päiväksi joen väärälle puolelle rankkasateiden iskiessä ja aiheuttaessa tulvia. Joki kuitenkin lopulta ylitettiin ja reissusta selvittiin, joten suuntasin siitä sitten liftaten kohti Mount Aspiring National Parkia, jossa tein soolopatikointina viiden päivän Rees-Dart trackin.
Oli jouluviikko ja polut olivat tyhjillään. Upeita maisemia ja ensimmäinen yksin tehty pidempi vaellus jäi niin vahvasti mieleen, että tuntuu kuin vielä melkein 15 vuotta myöhemminkin muistaisi eri polunpätkät. Jouluksi suuntasin Queenstowniin ja parin päivän kaupunkielämän jälkeen vietin vielä neljä päivää sooloillen Greenstone Caples reittien polkuja.
Nuo ajat ja muutama muu Uudessa Seelannissa tehty pidempi patikkareissu ovat omassa mielessäni aina ne ensimmäiset hienot kokemukset polkujen tallaamisesta, johon kaikki oma tekeminen jollain tapaa pohjautuu.
- Rinkka: Deuter 42 / Fjällräven Kajka 75
- Teltta: Husky Sawaj Ultra 2
- Makuupussi: Warmpeace Viking 600
- Makuualusta: Sea to Summit Comfort Light
- Paljasjalkasukat: Skinners Sock Shoes
- Ruoanlaitto: Jetboil Zip 0,8L kaasukeitin