Repovesi-Mäntyharju: kokemuksia elokuiselta yksinvaellukselta

Matti Simula
Matti Simula

Kohde

Repovesi-Mäntyharju

Ajankohta

Elokuu 2021

Matka

54 km

Kesto

3 yötä

Aktiviteetti

Patikointi

Ennakkotunnelmat

Elokuun puoliväliin oli säästynyt vielä muutama päivä kesälomaa. Päätin jättää kaupungin kohinan ja koronauutiset hetkeksi ja suunnata viettämään laatuaikaa metsään.

Kohteeksi tälle kolmen yön vaellukselle valikoitui Repovesi-Mäntyharju -reitti. Olen käynyt Repovedellä aiemmin kolme kertaa. Tällä kertaa en halunnut jäädä Repoveden suosituimmille poluille, vaan kävellä vähän rauhallisempia ja itselle uusia reittejä.

Repovedeltä kulkee Mäntyharjulle n. 50km reitti. Repovedelle pääsee kesäaikaan bussilla ja Mäntyharjulla on juna-asema, joten liikkuminen kohteeseen ja sieltä pois onnistuu mukavasti ilman autoa.

Tämä elokuinen “minivaellus” menisi myös hyvästä harjoituksesta syyskuulle suunniteltua Käsivarren erämaan vaellusta varten. Viime vuonna teimme hienon UKK-reissun, ja siitä reissusta viisastuneena hankin uuden rinkan. Nyt olisi hyvä sauma kokeilla, miten uusi varuste toimisi.

Repovesi - Mäntyharju reitti kartalla

Tästä suuntaa antavasta Repovesi-Mäntyharju -kartasta näet miten reissu eteni.

1. päivä: Lapinsalmi - Talas (3,6 km)

Tällaista se on - pitää tehdä päätöksiä tilanteen mukaan.

Lähdin reissuun lauantaina. Menin junalla Kouvolaan ja sieltä bussilla Lapinsalmelle. Bussi oli typötyhjä, mutta Lapinsalmen parkkipaikka oli autoja täynnä. Ostin parkkipaikan kioskista lohisopan ja lähdin kävelemään polkuja hyvillä mielin.

Lähdin kiertämään Repoveden puistoa vastapäivään eli Tervajärven suuntaan. Se on yleensä rauhallisempaa reittiä, kuin Lapinsalmen suositun riippusillan sisältävä Ketunlenkki.

Matkalla Määkijän suuntaan on köysilossi, josta tuli porukkaa vastaan tasaiseen tahtiin. Puisto oli selvästi tyhjenemässä, johon varmasti vaikutti luvattu vesisade. Ja sadetta alkoi myös tulemaan. Aloitin kävelyn klo 15 ja lopetin klo 16.15. Vettä tuli kuin hanasta enkä viitsinyt kastella kamoja heti alkuunsa. Pistin teltan pystyyn Talaksella, johon kertyi matkaa parkkikselta 3,5 km.

Edessä oli rauhallinen ilta. Kuuntelin sadetta ja radiota teltassa. Ropinaa kuunnellessa tuli mieleen, että unohdin korvatulpat, jotka otan yleensä aina mukaan. Telttakangas pitää yllättävän kovaa ääntä, kun siihen oikein piiskaa vettä.

Pulahdin iltauinnille ja tein ruoat. Vielä ei ollut kunnon reissufiilistä, vaan selvä alkujähmeys tekemisessä. Kaasukeitin ja kattila valmiina, mutta sytkäri jossain rinkan syövereissä. Pyyhe tuolla, vaihtovaitteet täällä. Kamojen pakkaamisessa ei ollut vielä rutiinia. Uusi rinkkakaan ei ollut tehnyt vielä sinunkauppoja, ja kesti selvästi aikansa, ennen kuin löydän varusteille järjestyksen.

Säätämisestä ja lyhyeksi jääneestä taipaleesta huolimatta tykkäsin reissun aloituksesta. Tällaista se on – pitää tehdä päätöksiä tilanteen mukaan. Illalla oli vaikea saada unta, kun kroppa ei ollut rasittunut ja sade piti meteliä. Unen saanti meni pitkälle yöhön, mutta sitten uni vei menojaan ja nukuin pitkälle aamuun.

Teetä lämmikkeeksi jauhelihan ennallistuessa.

Iltauinnille.

2. päivä: Talas - Matkoslampi (23 km)

Enpä arvannut, minkälaista rasitusta ja seikkailua oli luvassa.

Aamu-uinti, aamiainen ja leiri kasaan. Päivän suunnitelmana oli kävellä Pitkälammen laavulle yöksi. Matkaa tulisi noin 15 km ja reitti kulkisi etappien Lojukoski-Kirnukangas-Saarijärvi kautta niin, että ohittaisin Koskijärven sen itäpuolelta.

Kuten aina, kilsat tuntuu maastossa paljon raskaammilta, kuin paperilla. Matka Lojukoskelle oli melkoista kiipeämistä ja sain heti ekalla etapilla selän litimäräksi. Kallion päällä kippasin rinkan pois selästä ja sotkin suupielet mustikoilla.

Maisema oli Repovedelle tunnusomainen: kalliota, mäntyjä ja näkymä puiden latvojen lomasta järvelle. Nappasin hetkeksi myös paitaa pois ja annoin sen tuulettua oksalla. Keli oli hiostava ja ennusteen mukaan vettä saattoi tulla hetkenä minä hyvänsä.

Lojukosken ohittaessani kuulin yhden retkeilyporukan keskustelua, jossa joku sanoi, että oli ottanut ihan liikaa tavaraa mukaan retkelle. Olivat kuulemma ensimmäistä kertaa useamman päivän vaelluksella aikomuksena tehdä Kaakkurin 24 km kierros.

Mietiskelin, että itsellä ei ole onneksi tuota jaksamisongelmaa. Jalka on kevyt ja ruokaa on hyvin vaikka 5 päiväksi. Mikä harhaluulo. Enpä arvannut, minkälaista rasitusta ja seikkailua oli luvassa.

Sinne se kiemurtelee. Reittiä on merkattu maalilla puihin ja tienhaaroissa kyltein.

Repoveden maisemaa. Erotatko sukeltelevan uivelon keskellä järveä? Se oli hämy.

Kirnukankaan laavun ohitin askelta hidastamatta. Jatkoin Saarijärvelle, josta matka jatkui hiekkatietä pitkin Koskijärven itäpuolta. Jalkapohjissa alkoi tuntumaan ja tässä vaiheessa kävi selväksi, miksi pehmeäpohjaisten kenkien valinta tälle reissulle saattoi olla virhe.

Salomon X ultra 4 gtx -kengissä on aika pehmeät pohjat, ja kun rinkassa on painoa ja maasto kova, alkoi jalkapohjat kipeytyä. Matkaa Pitkälammelle ei ollut onneksi enää paljoa, joten pian pääsisin lepuuttamaan jalkoja.

Pitkälammen taukopaikka

Paperikartta oli siis tältä osin vanhentunut, joten ei auttanut kuin seurata uutta polkua.

Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos. Vastaan tulleessa kyltissä luki, että Pitkälammen taukopaikka on pois käytöstä. Jatkoin kävelyä ja pian vastaan tuli kallion päälle rakenteilla oleva tupa. Tuvan ovet olivat lukossa, joten siitä ei ollut tähän hetkeen hyötyä edes puolivalmiina.

Maisemat olivat tässä kohtaa reittiä upeat. Polku meni mäntyisen kallion päällä ja vesistö näkyi välkkyvänä kauempana alhaalla.

Repovesi-Mäntyharju -paperikartta näytti, että Pitkälammen keskeltä menee ylitys ja reitti jatkuisi siitä eteenpäin. Polku kääntyi kuitenkin koko ajan eri suuntaan poispäin lammesta.

Jatkoin matkaa ja tajusin, että maastossa meni uusi maastopyöräreitti, joka toimii nykyään myös kävelijöiden väylänä. Paperikartta oli siis tältä osin vanhentunut, joten ei auttanut kuin seurata uutta polkua.

Pitkälammen taukopaikka.

Repovesi-Mäntyharju -reitin hienoimpia pätkiä.

Seuraavalle laavulle oli noin 8 km matkaa ja jalkapohjia särki. Mietin jo, että pistän päivän pakettiin ja laitan teltan pystyyn jonnekin metsään. Se ei tuntunut kuitenkaan hyvältä ajatukselta varsinkaan ruokapuolen osalta, koska olin laskenut valmistuksen kattilan ja nuotion varaan. Kansallispuistossa ei viitsi ihan tuosta vaan pistää nuotiota metsään, niin isoa hätää ei vielä ollut.

Hetki oli opettavainen ruokahuollon osalta. Lähdin reissuun ajatuksella, että valmistan ruoat kuivatuista aineksista ajan kanssa. Mukana olisi kuitenkin hyvä olla edes yksi sellainen retkiruokapaketti, johon tarvitsee kaataa vain kuuma vesi.

Jos joku asia kuitenkin pelasi, niin se oli vesihuolto. Ostin ennen reissua veden juomakelpoiseksi suodattavan juomapullon, joka osoittautui luottokaveriksi. Pystyin nappaamaan helposti vettä mistä vain ja sen pystyi juomaan heti. Ei tarvitse keitellä, ei tarvitse pelata pillereillä. Myöhemmin matkalla vastaan tuli kohtia, joista en ilman puhdistamista vettä joisi. Pullo oli joka killingin arvoinen.

Vesi pulloon ja suodatin pohjaan. Kuravesi on valmista juotavaksi.

Grayl ultralight compact purifier -vedenpuhdistin. Sanahirviö, mutta toimii.

Matkoslammen laavu ja sauna

Kaikki tuntevat sanonnan “onni onnettomuudessa”, ja se päti tämän päivän päätteeksi. Laavu, jonne väsyneenä kompuroin, oli nimeltään Matkoslammen laavu. En ollut aiemmin harkinnut tätä laavua yöpymispaikaksi, joten en tiennyt siitä mitään. En siis sitäkään, että kyseisellä laavulla on sauna. Tulin laavulle ja näin pihassa päremunan, josta sojotti piippu.

On vaikea kuvailla sitä fiilistä, kun pienen epätoivon jälkeen eteen tulee täydelliset olosuhteet. Pääsisin kohta lämpimiin löylyihin, uimaan ja lepuuttamaan jalkoja. Aivan mahtavaa. Ainoa mikä harmitti, oli edelleen ruoka. Tunnin valmistusaika tuntui vatsan huutaessa ikuisuudelta.

Pari vesilintua kikkaili kauempana keskenään ja nautti ilmeisesti hekin illasta. Kaipasin yhtäkkiä seuraa minäkin, olisi ollut hauska puida päivää ja jutella.

Uin, fiilistelin hetkeä ja kokosin ajatuksia siitä, mitä viimeisten tuntien aikana oli tapahtunut. Ihan seikkailun tuntua. 

Istuskelin laiturilla pitkään iltaan ja katselin lammelle. Pari vesilintua kikkaili kauempana keskenään ja nautti ilmeisesti hekin illasta. Kaipasin yhtäkkiä seuraa minäkin, olisi ollut hauska puida päivää ja jutella. Tässä sitä huomasi, että yksin reissaaminen voi tuntua välillä tylsältä, kun on vain omien ajatustensa kanssa.

Houkutus kaivaa kännykkää esiin oli suuri, mutta yritin tehdä sitä mahdollisimman vähän. Onneksi niin, koska mitä enemmän vain oli ja antoi ajatuksen lentää, sitä enemmän hetkestä ja ympäristöstä sai irti.

Virikkeeksi toimi myös se, että suunnitteli seuraavia käytännön juttuja. Mitä teen seuraavaksi? Pitääkö jotain kamoja huoltaa? Pitääkö mua huoltaa? Kauempaa kuului junan kohina kiskoilla. Vielä oli reissua mukavasti jäljellä, ennen kuin hyppäisin kyytiin.

Kuva napattu laavulta lammelle päin. Tässä oli jo turvallinen olo, kun sauna oli päällä ja tuli nuotiossa.

Kertakaikkiaan hieno sauna ja hyvät löylyt. Neljä mahtuu ehkä kerralla. Yksin pystyi makoilemaan lauteilla ja lepuuttamaan jalkoja.

3. päivä: Matkoslampi - Sammalisen kota (17,5 km)

Arkiviikon voi aloittaa palavereilla… tai saunomalla keskellä luontoa ilman kiirettä. Tätä kontrastia varten lähdin tänne retkelle. Saunoin aamulla vielä kerran ja ihastelin tätä hienoa paikkaa.

Saunan lisäksi laavulla oli erikoista myös se, että siellä oli sähköt. Katolla oli aurinkopaneeli, jonka virralla pystyi lataamaan kännykän ja sytyttämään laavun sisäkatossa olevat valot. Hieno juttu, että on panostettu ja paikoista pidetään huolta. Mäntyharjulla osataan.

Jatkoin rauhallisten aamutoimien jälkeen matkaa klo 14 maissa. Houkutus tulla joskus näille reiteille maastopyörällä kasvoi koko ajan, sillä reitille mahtui paljon hienoja pätkiä. Sitä oli myös helppo kävellä. Pienenä miinuksena tunnelmassa oli kipeät jalkapohjat, kantapäässä kiihtyvää tahtia kasvava rakko sekä hirvikärpäset.

Iskin tauolla rakkoon compeedin, mutta se alkoi olla liian myöhäistä. Kärpäsiä nitistin iholta ja paidalta tasaiseen tahtiin. Lämpimän sään takia kävelin edelleen shortseissa ja t-paidassa, mutta nämä pienet paskiaiset saivat kyllä harkitsemaan paksumpaa vaatetusta. En vain jaksanut kaivaa sitä rinkasta.

Matkoslammen laavu ja sauna.

Sammalisen kota

Just kun olin saanu itteni alasti ja kaadettua vettä päälle, alkoi kauempaa kuulua auton ääntä.

Kolmannen päivän kohteeksi valitsin Sammalisen kodan. Kota sijaitsee isolla aukealla hiekkatien varressa. Paikka ei ole maailman idyllisin, mutta hoitaa asiansa.

Pihassa on kodan lisäksi kaivo ja nuotiopaikka. Pihassa oli myös infotaulu, jossa oli retkeilijälle mukavasti luettavaa. Varoitusta ja ukaasia oli niin paljon, että siitä puuttui enää ilmoitus aktiivisesta miinakentästä. Taulun mukaan kodassa ei saa leiriytyä, ja tsekkasinkin pihasta hyvän telttapaikan. Hikoilun ja kärpästen jälkeen kaipasin peseytymistä ja ajattelin tehdä sen mahdollisimman pian.

Lämmitin nuotiolla kaivovettä kattilalla, ja koska tienoo vaikutti tyystin hiljaiselta, päätin peseytyä puskan reunassa sopivasti sivussa nuotiopaikasta. Eihän sitä iloa kauaa kestänyt. Just kun olin saanu itteni alasti ja kaadettua vettä päälle, alkoi kauempaa kuulua auton ääntä. Nappasin kamat syliin ja juoksin kodan taakse. Pihaan kurvasi porukka, joka keskustelusta päätellen oli tullut sienestämään.

En voinut uskoa, että miksi piti taas tällainen tilanne itselle aiheuttaa. Puheensorina loittoni onneksi metsään ja hoidin pesut kodan takana loppuun. Siitä sitten vaan tyynesti nuotiolle aloittamaan kokkailua.

Sammalisen kodan pihapiiriä.

Sammalisen nuotiopaikka.

Sammalisen huussi

Olin kalsareissa jumissa vessassa ilman puhelinta ja yksin. Aivan absurdi tilanne.

Ei tässä säädössä kuitenkaan vielä kaikki. Edessä oli vielä viimeinen vitsaus. Hyvin syöneenä ja teltta jo pystyssä vierailin pihan perällä olevassa huussissa. Tässä vaiheessa sienijengi oli jo lähtenyt, ja olin alueella yksin. Huussin ovessa on salpakiekko, jota pyöräyttämällä oven saa auki. Astelin sisään ja ovi pamahti kiinni. Niin pamahti myös ulko-oven salpa. V*ttu jäin vessaan jumiin.

Olin kalsareissa jumissa vessassa ilman puhelinta ja yksin. Aivan absurdi tilanne. Tässäkö se oli – meikän kohtalo on jäädä paskahuussiin yöksi ja ties kuinka pitkäksi aikaa.

Huussin sisällä ei ollut mitään, millä olisi voinut tökkiä salpaa oven raosta. Rynkytin ovea, josko salpa liikkuisi. Ei liikkunut, joten annoin ovelle olkapäätä. Aukesihan se. Huh, mikä kuumotus. Ovenpieli ja salpa kärsivät vähän, mutta se oli pieni murhe. Harjanvarsin sai nyt pitää ovea varmuudeksi auki.

Uni ei tullut tänä yönä helpolla. Matkaradio oli tällä reissulla hyvä kaveri. Kuuntelin Yle Suomen ohjelmia nytkin aamun tunneille asti. Eipä juontaja aina tiedä, minkälaisissa tunnelmissa kuulijakunta lähetystä kuuntelee. Ehkä hyvä niin. Luonto kuulosti ympärillä hiljaiselta, joskin silloin tällöin teltan maastoon pyrähti lintu tai joku muu eläin rapisteli. Kuuntelin radiota ja tuulen huminaa puissa ja pikkuhiljaa alkoi retkeilijän silmää painamaan. Uni tuli kuitenkin vasta kolmen jälkeen aamulla.

4. päivä: Sammalisen kota - Mäntyharju (10 km)

Reissun surkein yö takana heräilin viimeiseen aamuun. Aamupalaksi oli jäljellä oikein raikas ja vihreä setti eli puuroa, näkkileipää ja kahvia. Toisaalta mikäpä siinä, enää viimeinen siirtymä ja sitten pääsisi ravintolan antimille.

Eilisillan säätäminen nauratti jo, ja vastuullisena ex-sudenpentuna soitin Mäntyharjun liikuntapaikkamestarille ja kerroin huussin lukosta. Lupasivat käydä katsomassa asiaa. Heitin rinkan selkään, vilkaisin vielä ympärilleni ja mietin, että yllätyksiä oli tämäkin “tylsä” paikka täynnä.

Viimeinen mahdollisuus suunnistaa väärin. Vasen puoli on tasaisempi, mutta vähän pitempi. Valitsin sen ja hyvä niin.

Selvästi alkoi ote herpaantua, koska nostaessa katsetta ylös näin isohkon kyykäärmeen luikertelevan metrin päässä tien yli.

Valitsin loppureitin käännöksistä aina ne, jotka oli tarkoitettu maastopyöräilijöille. Jalkoja särki, joten en halunnut enää kivuta ja kavuta, vaan kävellä mahdollisimman helppoa maastoa.

Se sanottakoon tässä välissä, että uusi rinkka toimi todella hyvin. Sitä oli mukava kantaa eikä rasitus johtunut siitä, vaan kengistä ja huonosta unesta. Löysin reissun aikana myös hyvän logiikan sujauttaa tavarat paikoilleen. Rinkka on Osprey Aether Plus 70. Koon puolesta toiminee myös Lapissa.

Lähestyessä Mäntyharjua käppäilin hiekkatietä pitkin ja googlasin samalla kebab-paikan sijaintia. Selvästi alkoi ote herpaantua, koska nostaessa katsetta ylös näin isohkon kyykäärmeen luikertelevan metrin päässä tien yli. Pitäisi vaan jaksaa olla skarppina.

Mäntyharjulla päätin vielä pulahtaa Pekkolanlammen uimarannalla uimaan, jonka jälkeen suuntasin suorinta tietä Dada Pizzeriaan. Tilasin rullakebabin, ja kun tarjoilija toi sen pöytään, sanoi hän, että “oot selvästi energian tarpeessa, tarjotaan sulle ilmaset ranut”. Kiitin isosti ja aloin nautiskelemaan ateriasta. Palautuminen jatkui torkkumisella junassa ja illalla lämpimillä poreilla.

Jälkipuinti

Täytyy sanoa, että olipahan reissu. Valmistauduin huonosti, mutta sain sitä mitä hain. Virkistäytymistä, omaa aikaa ja hyvää reeniä Lapin reissuun. Sain myös itseluottamusta yksinretkeilemiseen ja rohkeutta tehdä sitä jatkossa.

Kikkailua ja jänniä tilanteita oli useampia, mutta niistä selviää. Ehkä ne onkin reissujen suola – jää muisteltavaa. Yksin reissaamisessa on toki se, että riskit on isommat. Mukana ei ole kaveria auttamassa, jos nilkka pyörähtää tai käärme purasee. Pitää olla ajatus mukana tekemisessä.

Dadan kebabia jauhaessa ynnäsin talsitut kilometrit: niitä tuli yhteensä 54km. Enemmän, mitä olin etukäteen ajatellut. Reitin suunnittelu on vaan melkosen tärkeä osa hyvää valmistautumista. Nyt luotin sokkona Repovesi-Mäntyharju paperikarttaan ja muonat riitti just ja just. Ruoan ja siirtymien suhde pitäisi hahmottaa vielä paljon paremmin. Paperikarttaa käytän myös jatkossa, mutta reitit voisin tsekata netistä ja ladata jonkun offline-kartan puhelimeen.

Muiden varusteiden osalta selkeä havainto oli kengät. Pitemmille retkille pitää olla jäykempipohjaiset kengät tai sitten vaan totuttaa jalat pehmeäpohjaisiin. 

Myös ensiapupakkaus on jatkossakin pakollinen, se pelasti loppureissun kävelyt. Rakko kasvoi kantapäässä isoksi, mutta sain sen laastarilla jotenkin kävelykuntoon. Rinkka toimi kuin unelma, siitä oon tosi tyytyväinen. Myös vedenpuhdistuspullo löysi itsensä kertaheitolla vakiovarusteeksi. Se näytti arvonsa jo heti ekalla reissullaan.

Play Video about Repovesi

Kuuntele Repovesi-Mäntyharju -reissun fiiliksiä videolta.

Repovesi-Mäntyharju yhteenveto

Ateriat

-Uutena vivahteena tälle reissulle oli retkiruoan kuivaus. Tiesin, että aika moni sitä retkilleen tekee, mutta itselle se oli vielä vierasta. Suunnittelin muonituksen niin, että söisin aamuisin reilun puuroannoksen, välipaloja matkalla ja illalla pastaa tai nuudeleita sekä kuivattua lihaa & kasvista.

-Kuivattu ruoka on kevyttä kantaa, mutta sen valmistus vie luonnossa aikansa. Mukaan kandee aina ottaa retkiruokapaketti, johon tarvitsee kaataa vain kuuma vesi. Tai muuta nopeasti energiaa antavaa ruokaa.

-Kokeilin tällä reissulla Grayl ultralight compact purifier -vedenpuhdistinta. Se huljutteli itsensä vakiovarusteeksi. Pullolla voi tehdä reilu 4dl juomavettä lammesta, järvestä tai vaikka joesta otetusta vedestä.

Kohde & suunnistus

-Repovesi-Mäntyharju -reitti on hieno reitti. Suosittelen kävellen tai maastopyörällä kumpaan suuntaan vaan.

-Julkisilla pääsee päätepisteisiin, mutta Lapinsalmelle menee bussi kaiketi vain kesäaikaan.

-Reitti on hyvin huollettu: opasteet löytyy maastosta ja taukopaikat hyvässä kunnossa. Jokaisella laavulla oli reilusti puita.

-Matkoslammen laavulla kannattaa yöpyä. Siellä on upea sauna.

-Kurkkaa netistä vielä tarkempi Repovesi-Mäntyharju reitti. Itselle kävi paperikartan takia suunnistusvirhe. 

Mitä varusteita reppuun?

-Rinkka Osprey Aether Plus 70 ansaitsee kehut. Se on laadukasta materiaalia ja sitä on tosi mukava kantaa. Voisin kuvitella, että tällä rinkalla pärjää myös viikon Lapin vaelluksen. Kannen saa irrotettua näppärästi päivärepuksi.

-En tykkää ilmatäytteisistä tyynyistä. Ne tuntuu kovilta. Uusi tyynyni Thermarest Compressible pillow toimi mukavasti. Ei pakkaudu kovin pieneen, mutta on kevyt. Avattuna pullistuu ja on pehmeä nukkua.

-Tuohta taskuun. Pidän nykyään aina pientä nippua tuohta rinkassa minigrip-pussissa. Jos nuotiopuut on märät, saa kuivalla tuohella helpommin tulet. Toimi myös tällä reissulla.

Vinkkaa kaverille:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *