Täydellinen opas Urho Kekkosen kansallispuistoon

Markus Joutsi
Markus Joutsi

Kohde

Urho Kekkosen kansallispuisto

Ajankohta

Syyskuu 2020

Matka

87,5 km

Kesto

6 yötä

Aktiviteetti

Patikointi

Ennakkotunnelmat

Urho Kekkosen kansallispuisto on yksi Suomen tunnetuimmista ja upeimmista kansallispuistoista. Alue on valtavan laaja, joten viikon vaellus vaatii suunnittelua. Tässä postauksessa käydään läpi, kuinka meidän reissu eteni reitin suunnittelusta toteutukseen. Reissu oli meille ensimmäinen pidempi vaellus Lappiin.

Suunnittelimme kesällä 2020 Matin ja Kallen kanssa tulevaa Lapin ruskavaellusta. ”Kattelin Ali Leiniön videon UKK-vaelluksesta. Ali teki viikon reissun pari vuotta sitten elokuun lopussa ja reitissä vois olla meillekin ideaa. Ainakin osittain. Videon perusteella puron ja joen ylityksiä on UKK:ssa aika paljon. Joko kahlataan lahkeet ylhäällä tai sitten saappaat messiin. Vois käydä testaamassa vaellussaappaat kaupassa, nehän voi olla ihan mukavat.

”Pitäiskö lähtee saappailla?”

Syyskuu 2020

Lähden Nokian vaellussaappaat rinkkaan sidottuina Helsingistä kohti Lahtea, josta automatka kohti pohjoista alkaa. Olemme lähdössä viikon vaellukselle Matin kanssa kahdestaan, sillä Kallella kaatui koodaushommat päälle. Noin 7 tunnin ajomatkan jälkeen saavumme Hyrynsalmelle, josta olemme varanneet Air bnb:n yhdeksi yöksi. Majoituspaikan sijainti on erinomainen 2 päivän ajomatkalla pohjoiseen. Valmistamme majoituksen keittiössä tukevan illallisen. Samalla käymme läpi tulevan kuuden telttayön muonat. Kuinka paljon tarvitsemme ruokaa viikon vaellukselle? Mitä ostetuista eväistä raaskimme jättää pois? 

Listan retkiruoista löydät tämän jutun lopusta.

Ruokahuollon jälkeen lähdemme saunaan. Rantasaunan lauteilla jauhamme reittisuunnitelmasta. Reissumme kartanlukijana toimiva Matti on kuivaharjoitellut Leiniön videoiden lisäksi kartan ja kompassin kanssa.

”Huomenna ajetaan Kiilopäälle, jossa nukutaan ensimmäinen telttayö. Seuraavana aamuna alotetaan vaellus. Mennään maltilla ja lyhyillä päiväsiirtymillä. Oon miettinyt noin 60 kilsan ympyräreittiä.”

Urho Kekkosen kansallispuiston paikannimet eivät sano vielä tässä vaiheessa mitään. Pulahdamme saunasta järveen ja mietin, että seuraavan kerran peseydytään kunnolla viikon päästä.

Tästä on matkaa enää muutama poronkusema. Tiesittekö, että poro ei pysty virtsaamaan juostessaan? Poronkusema on se matka, jonka ajoporoa voi ajaa kusitaukojen välillä. Maksimissaan 7,5 km.

Ensimmäinen vaelluspäivä: Kiilopää – Suomunlatva (9 km)

Aurinko paistaa ja fiilis on korkealla. Muutaman tunnin patikoinnin jälkeen saamme kokea esimakua tuntureiden sään vaihtelevuudesta. Reippaasti piiskaava sadekuuro pakottaa vetämään sadesuojat päälle. Suomunlatvan laavullekaan ei ole enää pitkä matka. Kiilopään maisemat tekevät sateesta huolimatta vaikutuksen ja alueen laajuus alkaa hahmottumaan. Enää ei olla Etelän vetelillä reiteillä, vaan täällä kartanlukutaito tai suunnistustaitoinen matkakumppani on korvaamaton.

Iltapäivällä saavumme Suomunlatvan laavulle. Laavu vaikuttaa enemmänkin levähdyspaikalta, kuin paikalta, johon jäädään yöksi. Muutaman kilometrin päässä on selkeästi suositumpi yöpymispaikka, Suomunruoktu. Pitäydymme kuitenkin suunnitelmassa ja pystytämme teltan lähelle edessä pulputtavaa tunturipuroa ja vetäydymme laavulle ruoanlaittoon. Matti ei pysty vastustamaan kiusausta ja peseytyy pikaisesti raikkaassa tunturipurossa ennen ruokailua. Iltapäivän ja alkuillan aikana laavulla piipahtaa muutama muukin retkikunta. Keskusteluissa käy ilmi, että kaikki ovat suuntaamassa Luirojärvelle. “Luiron” maisemat ovat kuulemma puiston parhaat. 

Suomunlatvan laavulta aukeaa kivat maisemat kohti edessä pulputtavaa tunturipuroa.

Jos tiputtaa vahingossa saippuapalan tunturipuroon, niin kannattaa pitää huoli että se on biohajoavaa. Se sopii myös astianpesuun.

Toinen vaelluspäivä: Suomunlatva – Tuiskukuru (18 km)

Heräämme toiseen vaelluspäivään hyvällä jalalla. Alamme hiljakseen purkaa leiriä ja kokkailla aamupalaa, aamukasteen kauneutta ihaillen. Aamupaskalle mennessäni kuulen laavulta kuorsausta ja tuhinaa. Myöhään edellisenä iltana paikalle saapui pari leppoisaa tamperelaista retkeilijää, joiden kanssa istuskelimme nuotiolla hyvän tovin. Kaveruksilla ei ollut telttaa mukana lainkaan, vaan he olivat suunnitelleet yöpyvänsä laavujen ja autiotupien lisäksi riippumatoissa.

Jätämme Suomunlatvan telttapaikan koskemattomaan kuntoon ja tamperelaiset kuorsaamaan. Toisen päivän patikointi sujuu lennokkaasti sateen puhdistamassa tunturimaastossa. Ei menee kauaa, kun saavumme Suomunruoktulle. Päätämme ottaa päivän päämääräksi Tuiskukurun, josta jatkaisimme seuraavana päivänä Luirojärvelle. Kartanlukijan mukaan nopein reitti kulkee Salonlammin laavun kautta, josta pääsee tasaisempaa reittiä kohti Tuiskukurua.

Jutustelun ja reippaan kävelyn lomassa, havahdumme tamppaamasta jyrkähköä mäkeä. Tämänhän piti olla tasainen reitti. Nopea vilkaisu karttaan paljastaa mäen Vintilätunturiksi. Tajuamme tehneemme pienen suunnistusvirheen Aitaojan nuotiopaikan kohdalla, mutta emme jää harmittelemaan muutamaa lisäkilometriä pientä taukoa pidempään. Tunturin laelta aukeaa hienot maiset.

Kartanlukijalla tilanne hallinnassa. Maisemien lisäksi tauolla aukesi eväät.

Pitkän, mutta antoisan patikointipäivän päätteeksi saavumme Tuiskukurulle nälkäisinä kuin hirvet. Iskemme teltan pystyyn lähelle yhtä leirin kolmesta nuotiopaikasta. Parhaan näköinen telttapaikka viereisen mäen päällä on valitettavasti jo varattu. Ilmassa on pientä kosteutta, joten olisimme mieluusti nukkuneet hieman korkeammalla. 18 km patikoinnin jälkeen olemme kuitenkin tyytyväisiä omalla tasollamme sijaitsevaan huussiin ja läheiseen puroon. Tukevan illallisen ja henkilökohtaisen huollon jälkeen istuskelemme vielä iltanuotiolla teekupit kädessä. Tänään saatiin polkaistua reissu kunnolla käyntiin. Kilometrit taittuivat saappailla yllättävän hyvin. Toivotaan, että jalat kantavat myös huomenna.

Kolmas vaelluspäivä: Tuiskukuru - Luirojärvi (8,5 km)

"Luirojärven lähestyessä huomaan ensimmäistä kertaa rasitusta saapasjaloissani."

Tehokkaan edellisen päivän ansiosta Luirojärvelle on matkaa enää n. 10 km. Päivän reittimme kulkee melko tasaista maastoa Aamupäiden ja Ampumakankaanvaaran välistä. Luirojärven lähestyessä huomaan ensimmäistä kertaa rasitusta saapasjaloissani. Muutama hiertymä unohtuu nopeasti, kun löydämme lähes täydellisen telttapaikan. Uitan hetken jalkojani kirkkaassa järvessä samalla, kun ihastelen reissun toistaiseksi upeinta maisemaa. Edessä kohoaa kaksi kukkulaa, joista korkeampi on nimeltään Sokosti. Luirojärven rauhallisempi puoli tekee vaikutuksen. Hiertymistä huolimatta päätämme tehdä seuraavana päivänä patikan Sokostille, mikäli sää on suosiollinen.

Leirimme lähellä ei ole muita. Äänistä päätellen suurin osa retkeilijöistä majoittuu järven toisella puolella, lähempänä huoltorakennuksia ja saunaa. Siirrymme viereiselle laavulle valmistamaan illallista reissun puolivälin kunniaksi. Illan menuna on tortilloita kaura-kasvistäytteellä, sulatejuustolla ja kuivatulla jauhelihalla ryhditettynä. Jälkiruoaksi pieniä korvapuusteja ja jekkukaakaota.

Onnistuneen illallisen jälkeen ja illan jo tummuessa istuskelemme vielä iltanuotiolla teekupit kädessä, kunnes nukkumatti saapuu leiriin ja heittää unihiekat naamallemme. Hyvää yötä.

Katso video

“Luiron” maisemissa hiertymät unohtuvat.

Neljäs vaelluspäivä / -yö: Luirojärvi – Sokosti – Luirojärvi – Paasjoen nuotiopaikka (n. 25,5km)

Rennon illanvieton jälkeen nukumme hieman tavallista pidempään, kunnes heräämme sateen ropinaan. Heräilemme ja arvomme saammeko sopivaa rakoa Sokostin valloitukselle. Mikäli sade yltyisi ei sinne olisi järkevää lähteä. Hetken päästä päivä kuitenkin kirkastuu ja myöhäisen aamiaisen jälkeen pakkaamme mukaan kevyen päiväretkivarustuksen.

Sokostin huiputus

Kävely saappailla kohti Sokostia tuntuu alkuun upealta ilman 20 kg rinkkaa. Matkalla ohitamme mm. retkeilijöiden suosiossa olevan saunan. Luirojärven sauna tai Sokostin huiputus tuntuivat olevan lähes jokaisen vaelluksellamme tapaaman päämääränä. Näistä kahdesta jälkimmäinen tarjosi meille reissun kauneimmat maisemat. Saunaan emme kerenneet.

Luirojärveltä Sokostin huipulle on matkaa n. 7 km, josta viimeiset sadat metrit todella louhikkoista kivikkoa. Näkyvyys on hyvä, joten käymme huipulla asti. Parhaat maisemat aukeavat kuitenkin ehdottomasti muutama sata metriä huippua alempaa. Aurinkoiseen rinteeseen olisi kiva jäädä vaikka lounaalle, mutta aikataulumme ei anna myöten. Edestakainen matka Luiron ja Sokostin välillä osoittautuu yli puolen päivän retkeksi. 

UKK ja sokostin valloitus

Hieno keli, nähtiin myös mediheli. UKK-puiston maisemien helmiä.

Sokosti on korkein Saariselän tuntureista. Sen korkein laki on 718 metrin korkeudessa.

Olemme päättäneet jatkaa matkaa Luirojärveltä vielä samana iltana. Iltapatikka keventäisi oleellisesti loppuvaelluksen tallustelua. Arvioimme, että matkaa seuraavaan määränpäähämme eli Paasjoen nuotiopaikalle on n. 12 km ja tasaisessa maastossa taittaisimme sen hämärästä huolimatta vaivatta. Nuotiopaikalle saapuisimme otsalamppujen valaistuksella viimeistään ennen puoltayötä.

Sokostin huiputus on antanut meille itseluottamusta. Lähdemme Luirojärveltä liikkeelle ruokailun ja leirin purkamisen jälkeen hieman ennen auringon laskun alkua. Luulemme lähteneemme leppoisalle ja tunnelmalliselle iltasiirtymälle kohti seuraavaa yöpaikkaa. Voi pojat kuinka väärässä olimmekaan.

"Pimeys laskeutuu ja adrenaliini nousee. Nyt on parempi pysyä rauhallisena ja toivoa, ettei Matti uppoa samassa rytäkässä. Sekunnit ja minuutit tuntuvat pitkiltä."

Yövaellus Luirojärveltä

Hämärä hiipii välittömästi järvimaisemien jäädessä taka-alalle. Pian huomaammekin saapuneemme suolle, joten on aika sytyttää otsalamput. Tässähän pitää ihan keskittyä. Kartan mukaan reitti kulkee suon poikki, mutta vellimäinen maasto on selvästi laittanut retkeilijät kokeilemaan vaihtoehtoisia väyliä. Etsimme hetken aikaa parasta reittiä toiselle puolelle, kunnes näemme edessämme kaatuneen puunrungon ja päätämme mennä sitä pitkin märimmän kohdan yli.

Matti menee edeltä ja ottaa ensimmäisen askeleen. Minä seuraan ja otan ensimmäisen askeleen. Matti ottaa toisen askeleen ja minä otan ensimmäisen harha-askeleen. Samassa huomaan olevani polveani myöten jumissa keskellä pimeää ja kylmää suota. Rimpuilen hetken, mutta luovutan nopeasti. Tajuan, että en pääse yksin ylös.

Pimeys laskeutuu ja adrenaliini nousee. Nyt on parempi pysyä rauhallisena ja toivoa, ettei Matti uppoa samassa rytäkässä. Sekunnit ja minuutit tuntuvat pitkiltä. Matti onnistuu könyämään itsensä takaisin kuivalle maalle ja aloittaa pelastusoperaation. Saan avattua rinkan nyörit ja oloni kevenee hieman. Opin, että suolla kävellessä ja vesistöjä ylittäessä kannattaa aina pitää rinkan tukivyöt auki.

Seuraavaksi Matti heittää jo vaellussauvoja minua kohti, joiden avulla saan kammettua itseni ylös suosta. Poistumme omia jälkiämme pitkin takaisin kovemmalle maaperälle, jossa pystyn kirjaimellisesti huuhtelemaan pahimmat paskat pois housuistani. Säikähdyksellä selvittiin, mutta nyt tarkkuutta. On jo täysin pimeää, kun löydämme lopulta sopivalle polulle. Yö-vaelluksemme on kuitenkin vasta alussa.

Nyt tarkkuutta. Pimeys laskeutuu, adrenaliini nousee.

"Sitten se iskee, nivusissa asti vihlaiseva polvikipu."

Paasjoen nuotiopaikka

Suo episodin jälkeen matka taittuu muutaman kilometrin rivakasti adrenaliiniryöpyn jälkihuuruissa. Päivä on kuitenkin ollut pitkä. Sokostin huiputus ja suohon sukellus ovat kuluttaneet voimiamme. Lisäksi pimeässä tarpomamme polku osoittautuu ennakoitua vaikeakulkuisemmaksi. Kivet, juuret ja pienet mutkittelevat nousut tuntuvat jaloissa. Alamme olla väsyneitä, mutta samaan aikaan enemmän hereillä kuin koko reissun aikana. Tunnemme olevamme elossa, kun katsomme välillä puiden latvojen takana pilkistävää kuuta ja kuuntelemme pusikoissa rapistelevia eläimiä.

Sitten se iskee, nivusissa asti vihlaiseva polvikipu. Suossa räpiköinti ja kova maasto ovat aiheuttaneet jonkin asteen venähdyksen polvessani. Pidämme taukoa ja kuljemme entistä hitaammin, mutta liian pitkäksi aikaa emme voi märissä vaatteissa kerralla pysähtyä. Liike pitää lämpimänä. Meidän on pakko päästä nuotiopaikalle yöksi.

Vuorokausi on edennyt jo yön pikkutunneille, eikä meillä ole täyttä varmuutta sijainnistamme. Kaiken järjen mukaan Paasjoen nuotiopaikan pitäisi olla ihan huudeilla. Voiko olla mahdollista, että olemme eksyneet tai kulkeneet pimeässä paikan ohitse? Samassa kuulemme jostain puron solinaa ja vainuamme olevamme lähellä. Matti ylittää puron ja huikkaa, että oikeassa paikassa ollaan. Jumalauta, olemme perillä! Kello on n. kaksi yöllä, kun sytytämme nuotion ja lämmittelemme itsemme kuivaksi. Sen jälkeen pystytämme teltan ja syömme.

Pitkän päivän päätteeksi Matti palkitsee itsensä vielä lämpimällä kattilasuihkulla. Minä palkitsen itseni särkylääkkeellä ja suullisella Jägermeisteria. Kummankaan meistä ei tarvitse odottaa unta kovin pitkään.

Retkeilijän suihku.

Viides vaelluspäivä: Paasjoen nuotiopaikka – Lankojärvi – Rautulampi (n. 15,5 km)

Aamulla Matti kömpii ensimmäisenä teltasta ulos ja huomaa, kuinka kaksi naista pakkaa kamojaan n. 20 metrin päässä teltastamme. Olimme olleet täysin tietämättömiä naapureistamme. Onneksi naiset olivat nukkuneet ilmeisen sikeästi. Aamulla leiripaikkamme näyttää oikein viihtyisältä ja Mattikin on saanut vaatteet päällensä.

Matkamme jatkuu Paasjoen nuotiopaikalta, Lankojärven kautta, kohti Rautulampea. Sää on epävakainen ja saammekin nauttia auringon ja sadepilvien piiloleikistä. Lankojärven kohdalla polveni huutaa taas sen verran hoosiannaa, että on aika ottaa särkylääkettä. Matilla on mukana ideaalisidettä, jonka hän kietoo polveni ympärille. Ensiapu osoittautuu toimivaksi ja matka pääsee jälleen jatkumaan.

Järven kohdalla on myös yksi puiston lukuisista vesistön ylityksistä. Kaikkiaan vedet ovat olleet vaelluksemme aikana melko matalalla, joten ylitykset ovat sujuneet vaivattomasti. Varsinkin saappailla. Saappaat eivät kuitenkaan tue jalkoja samalla tavalla kuin vaelluskengät. Kovia polkuja kipeällä polvella tallatessani päätän, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen pidempi vaellukseni saappaat jalassa. Ylityksiä varten mukana voi jatkossa kantaa kevyitä kumikenkiä, jotka toimivat myös leirikenkinä.

Katso videolta, kuinka teltta nousee pystyyn puolessa minuutissa.

"Illan aikana käymme läpi mm. Karin elämänkerran, hänen suosikki romminsa ja meidän vaelluksemme."

Rautulampi

Alkuillasta saavumme Rautulammille. Päivän patikan jälkeen on jälleen voittajafiilis. Huomenna on viimeinen vaelluspäivä! Rautulampi on hieno paikka ja hyvillä puitteilla varustettu. Löydämme mukavan telttapaikan ja pystytämme teltan viimeistä kertaa tällä reissulla, jonka jälkeen siirrymme lammen rantaan valmistelemaan illallista.

Rautulammin rannassa, auringonlaskua ihaillessani, kuulen selkäni takaa jonkun haastavan jänkää. ”Jumalaut, mitä mörköä sielt nousee. Sain äskö pari kilon vonkaletta.” Paikallinen erämies on päättänyt tulla tekemään tuttavuutta ja kertomaan kalaonnestaan. Mies osoittautuu melkoiseksi tarinankertojaksi, paikalliseksi koiravaljakon ajajaksi ja retkioppaaksi. Erämies Kari liittyy ruokaseuraksemme iltanuotiolle.

Illan aikana käymme läpi mm. Karin elämänkerran, hänen suosikki romminsa ja meidän vaelluksemme. Seuramies jakaa meille liukuhihnalta hyviä vinkkejä retkeilyyn liittyen. ”Tiiättekö mikä on paras keino saada sukat kuivaksi teltassa? Laittaa ne makuupussin jalkopäähän, avaa alavetoketjua raolleen ja pumppaa jaloilla ilmaa liikkeelle.” Näin syntyy ilmeisesti lappalainen kuivauskaappi. Kuivauskaapin lisäksi Karilla on hallussa GPS-laitteet ja kännykän karttasovellukset huomattavasti meitä paremmin.

Illan hämärtyessä Rautulampi alkaa hiljentyä, mutta Karin tarinat jatkuvat. Nauramme ja mietimme, että tuossa olisi täydellinen opas Urho Kekkosen kansallispuistoon. Harmi, että törmäsimme herraan vasta viimeisenä iltana.

Kuudes vaelluspäivä: Rautulampi – Kiilopää (n. 11km)

Heräämme viimeiseen vaelluspäivään hyvällä fiiliksellä. Jäljellä on enää reilu 10 km siirtyminen takaisin lähtöpisteeseen, upeissa Kiilopään maisemissa. Matka taittuu aurinkoisessa kelissä ja käymme samalla läpi reissun antia. Viikon vaelluksemme on tarjonnut sopivasti haasteita ja yllätyksiä. Lisäksi olemme nauttineet luonnosta ja oppineet uutta. Palaamme takaisin parkkipaikalle muuttuneina miehinä. Ainakin muutamaa ikimuistoista kokemusta rikkaampana.

Tässä vielä lopullinen reitti ja Lapin Kullan ääressä tekemäni huomiot reissusta:

Rautulampi ja lapin kultaa.

Iltanuotiolla.

Yhteenveto

Kartta & reitit

Lopullinen reitti n. 87,5 km. Keskiarvoksi tulee 14,5 km per päivä.

1. vaelluspäivä: Kiilopää – Suomunlatva (n. 9km)

2. vaelluspäivä: Suomunlatva – Tuiskukuru (n. 18km)

3. vaelluspäivä: Tuiskukuru – Luirojärvi (n. 8,5km)

4. vaelluspäivä: Luirojärvi – Sokosti – Luirojärvi - Paasjoen nuotiopaikka (n. 25,5km)

5. vaelluspäivä: Paasjoen nuotiopaikka – Lankojärvi – Rautulampi (n. 15,5 km)

6. vaelluspäivä: Rautulampi – Kiilopää (n. 11km)

Yleistä

-Kartanlukutaito ja GPS-sovellukset on oltava retkeilijällä pidemmällä vaelluksella hallussa.

-Vaihda kuulumisia muiden retkeilijöiden kanssa. Se piristää mieltä ja voi tulla hyviä vinkkejä. Ihmiset tarjoavat mielellään apua toisille retkeilijöille.

-Vastaan voi tulla yllättäviä tilanteita tai suunnitelmat voivat muuttua lennosta. Silloin on tehtävä päätöksiä ja muutettava alkuperäistä suunnitelmaa.

Mitä varusteita reppuun?

-Ensiapupakkaus oltava kunnossa. Siteet, särkylääkkeet, rakkolaastarit, pinsetit, haavan pudistus ja teippi ainakin.

-Makuualusta. Viikon vaelluksella tarvitsee levätä. Väsyneenä ei halua pyöriä huonolla tai kylmällä alustalla.

-Panosta kenkiin. Testaa ja koeaja. Vaelluskengät ovat saappaita varmempi valinta. Mieluummin kosteammat jalat, kuin hiertymät ja jalkavaivat. Kosteat jalat ja kengät kuivaa kyllä nopeasti iltanuotiolla.

Ateriat

-Meillä oli ruokaa mukana aika sopiva määrä. Ei loppunut kesken, eikä jäänyt liikaa yli.

-7 x vaellusruokapussi (Blå Band, Tactical Foodpack)

-1x kaura-annosateria

-1x kuivalihapussi

-8x pikapuuropussi

-½ Nutella-purkki

-Kuivattua jauhelihaa

-Tortilloita, leipää

-Sulatejuustoa

-Mausteita ja kasviksia

-Pähkinöitä, kuivattuja marjoja

-Suklaata ja proteiinipatukoita

-Minikorvapuusteja

-Kahvia, teetä ja kaakaota

Nesteytys

-Huomioi veden saanti ennen päivän vaellusta

-Vettä saa mm. lähteistä, joista, puroista ja järvistä

-Tee aistihavainnot ennen veden nauttimista

-Tuntureiden juomavesi on pääsääntöisesti juomakelpoista ilman keittämistä. Mikäli haluat olla varma voit käyttää vedenpuhdistustabletteja

-Juo muutakin kuin vettä. Pelkästä veden juonnista voi tulla "huimaava" olo.

Vinkkaa kaverille: