Ennakkotunnelmat
Mikä ihmeen Tarus?
Tammikuun huikean Liesjärven reissun jälkeen into talviretkeilyyn oli tapissa. Uuteen reissuun oli päästävä mahdollisimman pian. Tällä kertaa kiikarissa oli Evo. Hämeenlinnan ja Padasjoen alueella sijaitseva Evo on autolla helpohkosti saavutettavissa sekä Helsingin että Tampereen suunnalta.
Suunnitelmissa oli toistaa Liesjärven kuvio eli olla viikonlopun ensimmäinen yö mökissä ja toinen yö joko teltassa tai laavulla. Majoituksia etsiessä selvisi, että Evon lisäksi on olemassa myös hieman tuntemattomampi retkeilyalue nimeltään Tarus.
Tarus on Hämeenlinnan kaupungin omistama retkeilyalue Padasjoella, ihan Evon kyljessä. Evon retkeilyalueen omistaa puolestaan valtio. Kartalta (lataa pdf) katsottuna Evo on muodoltaan kuin sen purovesiköissä viihtyvä amerikanmajava ja Tarus majavanhäntä.
Käytännössä Taruksen alue on siis yhtä Evon kanssa, mutta alueen palvelut eli laavut ja majoitukset täytyy varata Hämeenlinnan kaupungilta. Esim. polttopuita ei Taruksen ilmaislaavuilta löydy.
Taruksen retkeilyalue on Evon jatke.
1. päivä: Kristianin torppa, eräkämppä Taruksella
Viikonloppu Taruksella alkoi perjantaina Kristianin torpalta. Mökille saapuminen oli autolla vaivatonta, sillä lumityöt oli tehty etuovelle asti. Mäen päällä kuusikon keskellä sijaitseva neljän hengen eräkämppä teki lumisine kattoineen vaikutuksen ja palveli täydellisesti ensimmäisen päivän tarpeita.
Perjantaina otettiin rennosti ja palauduttiin kuluneen viikon askareista. Mukana mökkeilemässä oli myös mm. Repoveden reissulta tuttu kaverimme Jarno. Saatiin siis sopivasti kaikki 4 sänkyä lämmitettyä. Kämppä pysyikin koko yön mukavan lämpimänä, vaikka pakkanen kolisi jossain -10 asteen alapuolella.
Kristianin torppa on eräkämpäksi varsin hyvin varusteltu: sieltä löytyy patjalliset sängyt neljälle, kaasuliesi ja tarpeelliset kokkausastiat. Esim. paistinpannu oli uusittu vastikään ja kattilat ym. olivat muutenkin hyvässä kunnossa. Mökki on pienten ikkunoiden takia pimeähkö, mutta sitäkin tunnelmallisempi. Ikkunoissa on verhot ja tunnelmaa antaa öljylamput. Tiilinen varaava takka lämpiää hitaasti, mutta varmasti.
Kristianin torppa oli positiivinen löytö, jonkinlainen piilotettu helmi. Ainakin torpan vieraskirjaa oli käytetty säästeliäästi ja se sisälsi jopa yli vuosikymmenen vanhoja Tarus-kokemuksia. Historian havina oli muutenkin eräkämpässä hyvällä tavalla läsnä.
Kritisoitavaakin löydettiin. Kristianin torpan (kuten myös muiden Taruksen majoitusten) avainten nouto ja palautus on hoidettava joko Hämeenlinnassa tai Padasjoella. Hämeenlinnan palvelupiste on auki neljään ja Padasjoen huoltoasemalta avainten haku onnistuu iltakuuteen saakka. Aikataulut ja ajoreitit oli suunniteltava avain-rumban tahtiin. Taruksen retkeilyalueen palvelut on selvästi muotoiltu ensisijaisesti Hämeenlinnassa ja Padasjoella asuville.
Kristianin torppa. Padasjoen metsiin kätketty helmi?
Tunnelmallinen öljylamppu, hitaasti lämpenevä tulisija ja jämäkät punkkapedit.
2. päivä: Taruksen reitit ja Vonkamies-laavu
Aamulla auringon valo kajasti metsän läpi ja taittui torpan pienestä ikkunasta sisään. Se heijasteli upeaa keliä talviretkeilyyn. Hyvin nukutun yön jälkeen oli aika kiittää Jarnoa vierailusta ja valmistautua lauantaipäivän patikointiin tutulla tiimillä.
Karjalanpiirakoiden ja tupakeittiön kaasuhellalla paistettujen munien jälkeen torppa saatiin siistittyä seuraaville asukeille edustuskuntoon. Auto siirrettiin läheiselle Kelkutteen parkkipaikalle puolenpäivän kieppeillä. Samalla suunniteltiin reitti kohti tulevan yön majoitusta Iso-Tarusjärven itärannalla sijaitsevalle Vonkamies-laavulle.
Päivän reitti kulki Taruksen talvisissa maisemissa kevätauringon kurkkiessa puiden latvojen takaa. Patikoimme Koveron ohi ja pysähdyimme laavulle kaakaolle.
Alueen yleisten laavujen puuvajat oli tyhjät, joten kaakaot keitettiin Colemanin talvikaasulla. Ruuhkista ei Taruksen talvisilla reiteillä ollut tietoakaan, sillä liikkeellä oli meidän lisäksi vain muutama hankihiihtäjä ja pieni porukka lumikenkäilijöitä.
Vonkamies-laavun voi vuokrata Hämeenlinnan kaupungilta. Hintaan sisältyy puuvaja ja huussi.
Iso-Tarusjärven itärannalla seisovalla laavulla voi fiilistellä vaikka auringonlaskua.
Reittejä Evon ja Taruksen alueella on yhteensä ainakin 70 km eli patikointia riittäisi useammaksi päiväksi. Reitit on merkitty puihin ja opastolppiin vihreillä ilveksen tassumerkeillä. Taruksen halki kulkee myös Padasjoen satamasta Evolle päättyvä keltaisilla palloilla merkitty n. 13 km Päijänne-Ilves -yhdysreitti. Tällä kertaa tassunjäljet päättyivät Iso-Tarusjärven rannalle, auringonlaskussa kylpevään Vonkamies-laavuun.
Auringon kadottua katveeseen iltaa jatkettiin retkiruokailun merkeissä. Illanvietto nuotion ja intialaisen linssipadan äärellä oli muutamasta pakkasasteesta huolimatta tunnelmaltaan lämmin. Maaliskuun hämyssä ei ihan Intian väriloistoon ylletty, vaikka curryn sykähtävä takapotku yrittikin herätellä vatsaa karnevaalitunnelmiin.
Dinner in the dark. Illallinen valmistettiin Vonkamies-laavun notskilla.
Nam. Intialainen linssipata ja nuotiolla lämmitetty naan-leipä. Katso resepti!
3. päivä: Paluu Kelkutteen parkkipaikalle
Aamu Vonkamies-laavulla oli tuttuun tapaan hidas. Kahvit ryystettiin kaikessa rauhassa aurinkoisella Iso-Tarusjärven jäällä. Ensimmäiset päiväretkeilijät saapuivat laavulle puolenpäivän aikaan. Rupattelimme hetken polttopuista ja teimme tikuista asiaa laittaessamme kamoja ja laavun ovia säppiin. Päiväretkeilijöille tuli yllätyksenä, että kyseessä on vuokralaavu, vaikka paikallisia olivatkin.
Aamupalan puutteen vuoksi päätimme patikoida suorinta reittiä takaisin Kelkutteen parkkipaikalle. Reitti kulki Iso-Tarusjärven jäätä pitkin kohti Kelkutteentietä.
Kelkutteen parkkipaikka on Hämeenlinnan kaupungin ylläpitämä pysäköintialue Taruksella. Parkkipaikan auraus olikin hoidettu tiptop, joten siinä kelpasi seisottaa autoa yön yli. Parkkipaikan vieressä sijaitsee 12 hengen Kelkutteen savottakämppä, joka täytyy ehdottomasti päästä testaamaan hieman isommalla porukalla.
Jälkipuinti
Talvinen Tarus ei missään nimessä ole viikonlopussa puhkipatikoitu, sillä yhdessä Evon kanssa alueilla riittää tutkittavaa. Yön yli talviretkeily vaatii laavun tai eräkämpän vuokrauksen, jollei halua kuljettaa omia polttopuita mukanaan esim. ahkiossa. Runsaslumisena talvena alueen kapeammilla teillä saa olla auton kanssa tarkkana, varsinkin ilman nelivetoa. Pääsääntöisesti tiet olivat kuitenkin hyvässä kunnossa ja aurattu.
Taruksen majoitukset olivat siistejä ja tunnelmallisia. Vielä kun avainten noudosta ja palauttamisesta päästäisiin joustavampaan menetelmään, niin me palveluiden helppouteen tottuneet milleniaalit kävisimme useamminkin. Eiköhän avain-asia saada pikkuhiljaa tälle vuosikymmenelle, sillä Taruksen majoitukset voi jo varata sähköisen varausjärjestelmän kautta. Hitaasti Hämeestä.
P.S. Retkeilijöitä palvelevia tupia, eräkämppiä ja laavuja saa metsästää alueiden omilta sivuilta tai laajoista vuokranvälittäjien palveluista. Kuka koodaisi käyttäjäystävällisen, yhden pysähdyksen palvelun ja kokoaisi kotimaan metsien majoitukset yhteen?
