Tainionvirta Hartolasta Sysmään – melontareitti myös aloittelijoille

Matti Simula
Matti Simula

Kohde

Tainionvirta

Ajankohta

Heinäkuu 2022

Matka

43 km

Kesto

1 yö

Aktiviteetti

Melonta

Ennakkotunnelmat

Tein heinäkuussa melontareissun Tainionvirralla kaverini kanssa. Tainionvirta sijaitsee Päijät-Hämeessä Hartolassa, ja sitä pitkin kulkeva melontareitti Hartolasta Sysmään on noin 43km. Kokenut meloja menee sen päivässä, mutta me varasimme reissuun kaksi päivää.

Olen itse melko kokematon meloja, ja tästä reissusta tuli itselleni paljon oppia. Kerron tässä reissutarinassa omia kokemuksia Tainionvirralta ja annan muutamia vinkkejä, joista voi olla hyötyä, jos mietit reitin melomista.

Heti alkuun sananen joen luonteesta. Tainionvirta on varsin helppo joki meloa ja se sopiikin myös aloittelijoille. Matkalla on muutamia koskia, jotka ovat kuitenkin 1-luokan eli helpoimman luokan koskia. Reitillä on lisäksi neljä patoa, joiden ohi pitää kantaa kajakki.

43km:n matka Hartolasta Sysmään ei ole kokonaan jokea, vaan matkalla melotaan myös järviosuuksia. Joen osuus on noin puolet matkasta, tarkkaan ottaen 24km. Joki virtaa nimenomaan Hartolasta Sysmän suuntaan eli melontareissua ei kannata tehdä toisinpäin.

1. päivä: Koskenniska - Rouvasaari - 30km

Sittenpä itse reissuun. Lähdimme matkaan Hartolan Koskenniskasta, osoitteesta Aurinkorannantie 86. Vuokrasimme kajakit paikalliselta yrittäjältä, joka toimitti ne Koskenniskassa sijaitsevalle parkkipaikalle.

Sovimme yrittäjän kanssa, että hän hakee meidät ja kajakit seuraavana päivänä Sysmästä ja veisi takaisin Koskenniskaan. Tässä linkki yrittäjän sivuille, palvelu pelasi tosi hyvin.

Olin suorittanut ennen reissua melontakurssin, mutta varsinaisesta kajakin pakkaamisesta minulla ei ollut liiemmin kokemusta. Aioimme viettää yön telttaillen Rouvasaaressa, joten kyytiin piti pakata sekä majoitus- että muonitustarpeita. Pienen tuumailun ja kokeilun jälkeen saimme laitettua rensselit kajakkeihin ja pääsimme matkaan.

Tässä Koskenniskan lähtöpaikkamme, josta pääsi hyvin vesille.

Tainionvirran riippusilta.

Reitin alkuosuus Koskenniskasta nelostien varrella sijaitsevalle Shell Kuninkaanportille oli oikein mukavaa pätkää. Matkalla lasketaan Ekonkoski ja alitetaan kolme siltaa. Pysähtelimme välillä katselemaan maisemia ja kävimme ponkaisemmassa veteen Tainionvirran riippusillan lähellä olevasta hyppytornista. Kunnon kesäfiilistä – siitä vaan uimaan ja takaisin melomaan.

Mainitsen jo tässä vaiheessa (myös loppuyhteenvedossa), että matkalle kannattaa ehdottomasti tulostaa täältä Visit Päijänne -sivuilta löytyvä kartta, josta näkee tarkemman reittikuvauksen. Kuvauksessa kerrotaan esimerkiksi se, kumpaa puolta jokea kosket kannattaa laskea.

Suurimmaksi osaksi Tainionvirta on helppoa melottavaa. Tässä ollaan tultu hieman Gasthaus Koskenniemeä pidemmälle.  Penkereiden takaa avautui idyllinen peltomaisema.

Paikoin saa kuitenkin olla tarkkana. Tässä Vanhanmyllynkoski, joka oli reitin vaikein kohta. Sitä kannattaa lähestyä hiljaa, jotta voi nähdä ajoissa sopivan reitin.

Pohjakosketuksia

"Kolautin kajakkini Vanhanmyllynkoskessa kiveen ja säikähdin keikautusta. Kaikkia kiviä ei vain ollut helppo nähdä."

Liplattelimme Shellin jälkeen eteenpäin, ja pikkuhiljaa maisema alkoi muuttua peltomaiseksi. Kauempana käyskenteli lehmiä laitumella ja jostain kuului sirkkojen sirinää. Joen toista puolta ui tyylikkäästi vastaan joutsenpari – ehkä ne olivat menossa kylille oluelle. Meiltä alkoi puolestaan jäädä kylän kohina selän taakse ja melomisessa tuntui kaivattua luontokosketusta.

Kosketus tuntui hetken päästä aavistuksen aidommalta. Kolautin kajakkini Vanhanmyllynkoskessa kiveen ja säikähdin keikautusta. Kaikkia kiviä ei vain ollut helppo nähdä. Onneksi osuma oli kuitenkin pieni.

Seuraavana eteen tuli matkan ensimmäinen kohta, jossa oli pakko kantaa kajakkia. Kyseessä oli Hotilankosken pato, jonka virtaus alkoi tuntua jo kaukaa ennen patoa. Rantauduimme maihin ja otimme kajakit kantoon.

Rantautuminen ennen Hotilankoskea.

Hotilankosken pihapiiriä. 

Reitin varrella olevat kylttiopasteet ovat kehnot – niitä on vaikea huomata kajakista käsin. Moni kylteistä, kuten Hotilankosken padon kyltti, on pienellä tekstillä ja puoliksi piilossa kasvillisuuden seassa. Voikohan tähän olla syynä se, että koska reitti kulkee paikoin yksityisten henkilöiden mailla, eivät maanomistajat halua sen isompaa mainostusta mailleen. Mene ja tiedä. 

Pidimme taukoa Hotilalla ja katselimme padon kuohuja. Nätti paikka, vaikka kohinan ääni tuntui menevän pikkuhiljaa pään sisään. Lähdimme jatkamaan rauhallisemmille vesille.

Tauon jälkeen huomasi, että melominen alkoi tuntua käsissä. Piti palautella mieleen, että miten siellä kurssilla neuvottiin melomaan. Hartianlevyinen ote melasta, älä tee duunia hauiksilla vaan selkälihaksilla ja vedä tarpeeksi lyhyttä vetoa. Okei, nyt alkoi luistaa.

Lähtölaituri Hotilankosken padolla. Hieman virtaus hankaloitti lähtöä, mutta ei pahasti.

Meloessa duuni tehdään selkälihaksilla, ei hauiksilla.

Juttelimme niitä näitä ja meloimme eteenpäin. Epähuomioissa aloimme laskemaan Keijulankoskea sen oikealta eli väärältä puolelta. Huh, kun sai taas olla tarkkana kivien kanssa. Kuumottavaa, kun ei tiedä riittääkö vesi kajakin alla vai tuleeko osuma.

Seuraava rantautuminen tapahtui Kirveskosken padolla, jonne rantaudutaan Hovilankosken tapaan oikeanpuoleiselle rannalle. Kyltti on taas vähän jemmassa, mutta rauhassa kun lipuu lähemmäs siltaa, niin kyllä sen erottaa.

Näissä kajakkien kantohommissa kyllä miettii, miten helvetissä tämän reitin meloisi yksin. Kajakki painaa kamojen kanssa niin paljon, että siirtäminen maalla ei tapahdu yksin muuten kuin vetämällä perässä. Aikamoisen duunin saa melomisen oheen tehdä, jos yksin joutuu kajakkia kiskomaan.

Tainionvirta kuuluu Savonselän Melontarenkaaseen. Tässä ollaan lähdössä jatkamaan matkaa Kirveskosken padolta. 

Nuoramoisten pato ja vanha hieno voimala. Tätä patoa kutsutaan myös Maatiaiskoen padoksi.

Harvalanselältä Nuoramoisjärvelle

"Mela rikkoi tyydyttävästi vedenpintaa joka vedolla"

Jonkun matkaa Kirveskosken padolta eteenpäin alkoi matkan ensimmäinen järviosuus. Eteen aukeni Harvalanselkä, jonka ylitimme suorinta reittiä eli keskeltä selkää. Tuulisella kelillä tai heikoilla voimilla järvet kannattaa meloa lähellä rantaa, mutta nyt olimme hyvässä iskussa ja keli tyyni. Mela rikkoi tyydyttävästi vedenpintaa joka vedolla.

Ennen kuin pääsimme Nuoramoisjärvelle, jossa illan pääräämme Rouvasaari sijaitsee, kohtasimme muutamia pienempiä koskia, Enojärven osuuden sekä sitäkin hienomman Nuoramoisten padon. Lopulta oli hieno fiilis tulla ulos joen uomasta ja nähdä tyynessä kesäillassa avautuva Nuoramoisjärvi.

Kauhoimme väsyneinä vettä tasaisella rytmillä. Matka joelta järven selän yli Rouvasaareen tuntui ikuisuudelta. Näimme saareen jo kaukaa ja mieli halusi jo rantaan kokkailemaan ja pistämään makuualustaa paikalleen.

Nuoramoisjärvi avautuu tyynenä edessä.

Rouvasaari.

Yöpyminen Rouvasaaressa

Odotettu ääni kuului viimein, kuin kolautimme kajakit kevyesti rantaan. Saarella ei ollut muita retkeilijöitä, joten valkkailimme yöpymispaikat rauhassa. Samalla kun kumosin eväspussin sisällön nuotiopaikalle, rupesi kuulumaan kohinaa. Sade. Kova sade. Ripeästi kamat kantoon ja suojaan.

Kuuro muutti illan suunnitelmaa, mutta eipä voinut mitään. Istuminen nuotiolla vaihtui kököttelyksi tarpin alla ja kokkailuksi kaasukeittimellä. Ihan hauska tunnelma se oli näinkin.

Väsymys oli ruoan jälkeen kova ja painuimme molemmat majoitteisiin. Hyppäsin itse riippariin ja kaverini kömpi telttaan. Kuuntelin sadetta riipparin pienesti heiluessa ja mietin päivän vaiheita.

Olipas erilaista nähdä koko päivä luontoa niin eri vinkkelistä. Meloessa tarkkailee luontoa vedestä käsin, mikä eroaa poluilla patikoimisesta aika paljon. Sitä lipuu lähes äänettömästi, vähän kuin ympäristölle ulkopuolisena, ja pääsee vaivihkaa katselemaan elämää veden äärellä.

Katso video

Tunnelmia Tainionvirran melontareitiltä.

Rouvasaari - Sysmä 12,4km

Pistimme aamulla leirin ripeästi nippuun ja kaivoimme melat käteen. Tälle päivälle oli reilu kymppi matkaa tiedossa. Rouvasaaresta melotaan järveä pitkin jonkun matkaa, kunnes reitti tuikkaa taas joelle alas taikavirtaa.

Leppoisaa jokea on noin 3km ja sitten tullaan reitin viimeiselle padolle. Tällä padolla on kaksi eri nimeä – Virtaankosken pato ja Tainionvirran pato. Anyway, kajakki on otettava padon kohdalla kantoon. Rantautuminen tapahtui ekaa kertaa vasemmalle puolelle jokea.

Padon jälkeen kiemurrellaan vielä lyhyt pätkä jokea, minkä jälkeen alkaa reitin tylsin osuus. Loppu on käytännössä yli kuuden kilsan siivu Majutvettä pitkin Sysmään asti. Muistelimme meloessa kaverini kanssa kommelluksia menneiltä vuosilta – hyvät stoorit saa tylsemmänkin osuuden tuntumaan mielekkäältä.

Tämä kohta on juuri ennen Ränninsaarta. Saari pitää kiertää vasemmalta, ei tuolta kävelysillan puolelta.

Viimeisiä vetoja. Päätimme reissun ravintola Marinan rantaan Sysmässä.

Viimeiset melanvedot ja rantauduimme ravintola Marinan laituriin. Kyytimme tulisi vasta tunnin päästä, joten ehdimme juoda pirtelöt terassilla ja fiilistellä reissua. Kun menin tilaamaan toista juomaa, tuli varttuneempi mies juttelemaan melomisesta.

Hän kertoi, että oli tehnyt vaimonsa kanssa nuorena samantyyppisen kahden päivän retken Tainionvirralla. Olivat kuulemma hankkineet ruoan Rouvasaaressa kalastamalla. Aikamoista. Aika riskiltä kuulostaisi vastaava omaan tekemiseen. Kiva oli kokemuksista jutella ja vaihtaa ajatuksia. Siellä se joki virtaa ja yhdistää omalla tavallaan sukupolvia. Varmasti se on myös monenlaista melojaa nähnyt ja tarjonnut erilaisia elämyksiä.

Jälkipuinti

Suosittelen Tainionvirtaa ehdottomasti. Maisemiltaan Tainionvirran reitti lipuu mukavan vaihtelevissa maisemissa – välillä reittiä reunustaa metsä, välillä peltomaisema, muutamassa kohdassa alitetaan autotie sekä nähdään vanhoja hienoja rakennuksia. Matkan alkuvaiheilla kauhotaan myös yhden huoltoaseman ohi, josta voi käydä nappaamassa mehujään.

Jokiosuuden varrella sijaitsee myös lukuisia kesämökkejä, ja jos meloo etiketin mukaan eli ei liian lähellä rantoja, saattaa monelta pihoillaan puuhailevilta mökkiläisiltä saada vilkutuksen.

Tainionvirta on pitkälti helppoa melomista, varsinkin jos on tyyni sää. Visit Päijänne -sivulta kannattaa lukea tarkempi reittikuvaus ja ladata reissuun mukaan kartta, jossa on opasteet koskipaikkoihin. Pakkaa kartta vesitiiviisti. Matkan varrella opasteet ovat aika huonot, joten rantautumisohjeet kannattaa nekin tarkistaa aina kartasta. 

Tästä reissusta jäi kipinä tehdä uusia melontareissuja. Jos sulla on tiedossa Tainionvirran tapaista (tasoista) reittiä, niin vinkkaa vaikka instassa. Mielellään tutustun ja alan suunnittelemaan seuraavaa seikkailua.

Kartta & reitit

Voit ladata Visit Päijänne -sivuilta reittiesitteen karttoineen.

Mitä varusteita reppuun?

-Aurinkorasvaa iholle ja lasit ja lippis päähän. 

-Pidä yhtä juomapulloa lähettyvillä koko ajan. Pakkaa se esim. kajakin päälle tai etulokeroon, josta sen voi ottaa helposti.

-Tavarat kannattaa pakata kaiken varalta vesitiiviisti pusseihin, koska  kajakin lokeroihin saattaa päästä vettä.

-Kokkailimme välipalaleivät Jetboilin Summit Skillet -pannulla.

Vinkkaa kaverille:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *