Retkeilyä Västerbyn ulkoilualueella – viihtyisiä järviä ja kalliomaisemia

Kalle Kekomäki
Kalle Kekomäki

Kohde

Västerbyn ulkoilualue

Ajankohta

Heinäkuu 2022

Matka

9 km

Kesto

2 yötä

Aktiviteetti

Patikointi

Västerbyn ulkoilualue sijaitsee Tammisaaren lähistöllä Raaseporissa. Se on kooltaan noin 1500 hehtaarin suuruinen ja tarjoaa viihtyisiä metsäjärviä sekä kalliomaisemia telttailuun ja ulkoiluun. Patikoitavaa alueella riittää helposti pariksi päiväksi ja mustikanpoimintaa vaikka koko sesongiksi.

Kohde tuntui sopivalta vaihtelulta Nuuksiolle ja muille pk-seudun retkeilyalueille, joten päätimme suunnata Markuksen kanssa auton kohti Raaseporia kahden yön retkeilyä varten. Suositukset kohteelle antoi myös Eturepun Matti, joka käväisi tällä alueella matkallaan fillarilla Helsingistä Turkuun. Siihen reissuun voit tutustua täältä.

Västerbyn reittikartta

Suuntaa antava kartta Västerbyn ulkoilualueelta.

Ennen Västerbyn ulkoilualueelle suuntaamista kiertelimme hetken Tammisaaren katuja fiilistellen lämmintä kesäpäivää. Täytimme mahat Pub Niskan plåtbrödillä, jotta luonnossa ei tarvitse heti alkaa kokkaamaan. 

Auton jätimme lopulta Peikkometsän kierroksen parkkipaikalle. Siitä eteenpäin tieverkosto onkin puomein suljettu, koska ulkoilijoille halutaan taata rauhalliset puitteet retkeilyyn. Lintujen pesimäaikojen ympärillä puomeja on suljettuna vielä enemmän ja autojen käyttöä alueella pyritään minimoimaan. Vaikka pesimäajat vaihtelevatkin lajien mukaan, sijoittuu niistä iso osa myöhäiskevääseen, jolloin nämä lajit ovat myös rauhoitettuja.

1. päivä: Peikkometsän kierros

Peikkometsän kierroksen parkkipaikalla oli muutama muu auto ja kävelijöitä näkyi lähinnä Ekenäs Portin uimarannan lähistöllä. Suuntasimme Vitsjön kautta kohti Peikkometsän laavua. Maasto oli metsäpolkua, mutta toi meidät lopuksi näköalapaikalle, josta aukesi hieno kalliomaisema ja otollinen paikka pienen tauon pitämiseen.

Ilta alkoi olla jo aika pitkällä emmekä olleet tehneet sen ihmeempiä suunnitelmia reitin tai aikataulun suhteen. Peikkometsän laavu oli ihan vieressä, joten päätimme siirtyä siihen.

Se fiilis, kun oot painanu läppärin kannen kiinni ja alotat viikonlopun.

Riippari ja tarppi viriteltiin auringonlaskun aikoihin.

Auringon laskiessa aloimme pystyttämään telttaa ja riipparia. Alueella ei näkynyt muita yön yli retkeilijöitä, joten pistimme majoituksen lähelle laavua. Yöksi oli luvattu kovia ukkoskuuroja ja riipparin päälle oli hyvä viritellä tarppia päälle. Laavu toimi muutenkin hyvänä tukikohtana ukkospilvien lähestyessä horisontissa.

Peikkometsän laavu on hienolla paikalla – siitä pääsee hyvin uimaan sileitä rantakalliota pitkin. Leirin pystytyksen ja uinnin jälkeen istuskelimme iltaa makkaraa paistellen. Yön pimetessä pääsimme ihailemaan, kun salamat iskivät maahan jossakin kauempana. Vettä alkoi tulemaan runsaasti ja jyrähtely jatkui varmaan toista tuntia. Sateen ropistessa riippumatto tuudittaa yleensä aika nopeasti uneen ja niin pääsi käymään tälläkin kertaa.

Leiripaikka oli melko chilli…

…Västerbyn mursua lukuunottamatta.

2. päivä: Hiidenkirnut ja Västerby Storträsket

Aamu alkoi kahvilla, puurolla ja croissantilla. Jatkoimme hidasta leirielämää aina iltapäivälle puoli viiteen asti ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa. Välillä leirissä on vaan niin hyvä olla, ettei huvita liikkua yhtään mihinkään.

Muutama päiväretkeilijä siinä kulki ohi päivän aikana ja siirryimme alta pois, kun retkeilevä perhe saapui paikalle ruokailemaan. Matkamme jatkui leppoisaa tahtia Långträsketiin, ja matkan varrella katsastimme alueen molemmat laavut sekä tulipaikat. Hienoilla paikoilla ovat nämä kaikki alueen laavut, joten lämmin suositus yön yli retkille tai muuten vaan illan viettoon laavulla.

Mietimme siinä hetken aikaa, että lähdetäänkö jo illaksi kotiin saunomaan, kun kävelimme soraista Sotilastietä pohjoiseen. Iso osa alueen kuljettavista osuuksista onkin lähinnä noita tieosuuksia ja vaikka ne ovatkin suljettu suurimmilta osin liikenteeltä, niin kyllähän se kävely on aina vaan mukavampaa pienillä metsäpoluilla. Kotiin paluu ei kuitenkaan vielä kiinnostanut, joten päädyimme kompromissiin ja suuntasimme takaisin autolle, jolla siirryimme ulkoilualueen eteläosassa sijaitsevalle Västerby Storträsket -järvelle.

Alueen laavut oli rauhallisia ja niissä oli kattiloita sekä pannuja nuotiolla kokkausta varten.

Eikä Peikkometsän kierroksen rantakalliollakaan isompia ruuhkia näkynyt.

Matkalla teimme lyhyen stopin ja kävimme katsastamassa alueen hiidenkirnujen syvyyden. Syvin monttu taisi olla reilun metrin verran, mutta tumma vesi pelotti sen verran, ettei lähdetty koittamaan veteen dippailua tai hiidenkirnussa kylpemistä.

Hiidenkirnuthan ovat tosiaan syntyneet (ainakin nykyuskomuksen mukaan), kun jääkauden jäätikköjen sulamisvesi on pyörittänyt kiveä paikallaan. Kivi on siten kaivertanut kallioon todella symmetrisen muotoisia aukkoja noin 10 000 vuotta sitten. Tosin, mikäli vanhaa kansaa on uskominen, niin kolot on tehnyt hiisi piilopaikoikseen.

Ja mikäli nämä selitykset eivät tunnu uskottavilta, niin kannattaa tutustua esimerkiksi toisinajattelija Keijo Parkkusen ideoihin hiidenkirnujen synnystä tai käydä tsekkaamassa vaikka Jalasjärvellä sijaitseva Euroopan suurin hiidenkirnu ja tehdä siitä omat johtopäätöksensä.

Parempi upottaa keppi kuin mies pohjaa etsiessä.

Ei kaikista syvimpiä hiidenkirnuja tällä kertaa.

Me ei kuitenkaan jääty hiidenkirnuja sen kummemmin tutkimaan tai syvempiä analyysejä suorittamaan, vaan suuntasimme Västerbyn Storträskintien parkkipaikalle, josta oli lyhyt siirtymä kohti seuraavaa laavupaikkaa Västerby Storträsketin rannalla.

Päätimme pystyttää leirin jo ennen laavu- ja tulipaikkaa, kun rantakallioilta löytyi siihen otollinen paikka. Ilta alkoi hiljalleen hämärtyä, joten ei muuta kuin Jetboil tulille ja pussiruoat eteen.

Tämä reissu mentiin tosiaan aika kevyillä eväillä, mutta monesti jo pienet asiat saavat retkiruokaa maistuvammaksi. Esimerkiksi iltaruokiin lisäilimme kevätsipulia sekä parmesaania ja aamupuuroissa oli mukana Mettän puolukka-xylitol-makeuttajaa. Toisaalta ehkä se pullo valkkaria vaikutti myös jossain määrin makuaistiin.

Retkiruokaa nautittiin Västerby Storträsketin rantakallioilla. 

Leader Outdoorsin pasta carbonara kevätsipulilla ja parmesaanilla pimpattuna.

3. päivä

Tänä yönä vältyimme sateilta aina aamuyöhön asti, jolloin heräilin veden ropistessa tarpin pintaan. Aamu jatkui sateisena, joskin kuurot olivat aika kevyitä. Aamupuuroa syödessä ja tummempien pilvien lähestyessä järven takaa päätimme vetää leirin nopeasti kasaan ja suunnata kahville johonkin fiinimpään paikkaan.

Parkkipaikalle tultaessa yksi alueen kunnossapitäjistä oli odottelemassa poliiseja paikalle. Tiepuomin lukko oli kaiverrettu hajalle, ja joku porukka oli ajanut autolla läheiselle laavulle. Poliisi kurvasi piakkoin paikalle, otti tilanteen haltuun ja me kurvattiin samalla alta pois. Aamukahvit nappasimme mukaan Tammisaaren satamasta, jonka jälkeen silmät aukesivat hiljalleen uuteen päivään.

Sateen kastelemat rantakalliot oli muuttuneet yön aikana liukkaiksi.

Roskat mukaan, sandaalit jalkaan ja takaisin sivistykseen.

Jälkipuinti

Tämä ei ollut se kaikista aktiivisin reissu tällä kertaa, mutta ei sen aina tarvitsekaan olla. Välillä voi ottaa iisimmin kilometrien kanssa ja nautiskella täysin rinnoin leirielämästä. Tällä kertaa luontoon kytkeydyttiin kalliorantojen leirielämästä sekä uimisesta nauttien.

Ihan viihtyisä paikka kokonaisuudessaan tämä Västerby ja sopivan kompakti esim. yhden yön reissuun tai muuten vaan ulkoiluun. Varsinkin Peikkometsän 5,5 km ympyräreitti kulki komeissa maisemissa. Alueelta löytyy useampia rauhallisia laavuja ruoanlaittoon sekä poukamia teltassa tai riipparissa loikoiluun.

Kaukanahan Västerby ei ole esimerkiksi pääkaupunkiseudulta, joten se on jättekiva retkikohde Uudenmaan lähimatkailuun.

Vinkkaa kaverille: