Ennakkotunnelmat
Kesäisellä viikonloppureissulla Repoveden kansallispuistoon on tarkoitus ottaa iisisti, rentoutua metsässä, kalastella, uida ja puida korona-elämää. Haluan ajaa sisään myös uudet trekkihousut ja makuualustan tulevaa Lapin vaellusta varten. Matilla on puolestaan mukana uusi paistinpannu ja lettutaikinaa.
Autolla Helsingistä Repoveden kansallispuistoon ajelee taukoineen kolmisen tuntia. Matkalla käymme varmuuden vuoksi tankkaamassa vatsat täyteen Kouvolan Pizza & Buffetissa.
Lähtöpiste: Lapinsalmen parkkipaikka
Repoveden suositun lähtöpisteen – Lapinsalmen parkkipaikka on saapuessamme täynnä autoja. Lapinsalmen lisäksi Repovedeltä löytyy myös Saarijärven ja Tervajärven pysäköintialueet. Kouvolasta päin tuleva voi valita Lapinsalmen tai Tervajärven, Mikkelistä päin tulevat puolestaan Saarijärven. Kesästä 2022 alkaen Repovedelle pääsee Helsingistä junalla. Juna pysähtyy Hillonsalmen junaseisakkeella, josta pääsee jatkamaan pikkubussilla Lapinsalmelle.
Parkkipaikan lähettyviltä ei löydy vesipistettä tai kaivoa juomapullojen täyttämiseen. Sesonkina retkeilijöitä palvelee ystävällinen pieni kioskikahvila, josta voi ostaa pullotettua lähdevettä. Mikäs siinä, paikallista yrittäjää tukee mielellään. Lähin kaivo sijaitsee vasta muutaman kilometrin päässä Kuutin kanavalla
1. päivä: Lapinsalmi - Olhavanvuori
Alkuhärdäyksen jälkeen varustus alkaa olla mintissä ja miehet lähtökunnossa. Ensimmäiset kuvat räpsähtävät uusitulla Lapinsalmen sillalla. Enää ei tarvitse jännittää sillan kantavuutta, saati jonottaa ylitystä. Marraskuussa 2019 valmistuneella, romahtaneen riippusillan korvanneella, teräsrakenteisella pylonisillalla ei ole käyttörajoituksia. Pyloni on riippusiltojen pystysuuntainen ja pilarimainen osa, johon sillan kantta kannattavat köydet tukeutuvat. Rakastavaisille kiinnostavampi tieto saattaa olla se, että lemmenlukoille on varattu omat paikat sillan molemmissa päissä. Söpöä.
Me emme kuitenkaan saapuneet Repovedelle sulkemaan lukkoja. Ensimmäisen päivän määränpää on kirkkaana mielessä, Olhavanvuori. Vietimme siellä jo pari vuotta aikaisemmin ikimuistoisia hetkiä.
Ennen Olhavaa nautimme kuitenkin matkanteosta. Meillä ei ole kiire, sillä luonnonvaloa tulee riittämään lähes pikkutunneille saakka. Kulkemamme reitti on nimeltään Kaakkurinkierros. Se on pituudeltaan 26 km ja sisältää mukavasti korkeuseroja. Reitti sopii täydellisesti viikonlopun mittaiseen retkeilyyn ja sille voi liittyä miltä tahansa kolmelta sisääntulolta. Se on rengasreitti, mutta ei missään tapauksessa tylsä.
Nimensä Kaakkurinkierros on saanut kuikkalintujen heimoon kuuluvan Kaakkurin eli Gavia stellatan mukaan. Kaakkurin tunnistaa sen luonteenomaisesta, jopa hieman raskaasta ka-ka-ka-kaa-ka-ka lentoäänestä.
Repoveden ylväs Olhavanvuori
Olhavanvuoren maisemat.
Kuljemme pitkin Katajajärven rantaa. Ruuhkasta ei ole enää tietoakaan, ihmiset ovat hajaantuneet puistoon. Hieman ennen Katajajärven levähdyspaikkaa meille tulee tunne, että on pakko päästä uimaan. Poikkeamme hetkeksi polulta ja riisuudumme. Kirkas ja raikas vesi tuntuu lämmennyttä kroppaa vasten taivaalliselta. Halleluja.
Uinnin jälkeen keittelemme vielä rantakalliokahvit. Levähdyspaikkojen yhteydestä löytyy poikkeuksetta siistit huussit. Omaa käsidesiä ja vessapaperia on aina syytä kantaa mukana, just in case. Matka jatkuu tuoreella jalalla Kuutinkanavan kautta kohti Olhavaa, jonne saavumme muutamaa tuntia ennen auringon laskua.
Olhavanlammen vieressä kohoaa ylväs kallioseinä, kiipeilijöiden mekkana tunnettu, Olhavanvuori. Vuoren alaosassa sijaitsevat telttapaikat on ymmärrettävästi pyhitetty ensisijaisesti kiipeilijöiden käyttöön. Vedämme omat vähemmän pyhät telttamme pystyyn hieman etäämmälle, lähelle Olhavan laavua.
Pulahdamme vielä uimaan, ennen kuin hamuamme kohti Olhavan huippua eväspussien kanssa. Olhavanvuoren laella on tarkoitus kokkailla illalliseksi chorizopasta, jota alammekin valmistamaan kaikessa rauhassa.
Edelliseltä Repoveden reissulta oppineena, tiesimme että vuorelta laskeutumista ei kannata jättää pimeälle. Olhavanvuorelta hämärässä laskeutuminen vaatii huomattavaa tarkkuutta ja polulta eksyminen on jopa todennäköistä. Palattuamme alas chillaamme vielä hetken leirissämme, kunnes on aika painua telttoihin. Kansallispuistossa hiljaisuus.
Illallinen auringonlaskun aikaan.
Kesäretkeilijä pärjää kevyellä varustuksella.
2. päivä: Olhavanvuori - Lojukoski
Yö menee hyvin ja aamulla kehumme kilpaa toistemme kuorsaustaitoja. Emme jää kauas Kaakkurista. Telttojen läheisyydessä olevalla laavulla ei ole ketään. Siirrymme sinne valmistelemaan aamiaista. Vesi kiehumaan ja puuropussit auki. Sekaan hieman tuoreita mustikoita. Eväspussista löytyy vielä avaamaton xl-paketti pekonia, ne täytyy valmistaa avaamisen jälkeen kerralla tai pilaantuvat. Pian Matin uusi paistinpannu onkin jo kuumana ja pekonit lauteilla. Veikkaan, ettemme ole kauaa ainoat laavulaiset.
Aamupalan jälkeen otamme suunnan kohti itää. Kävelyn aikana tihkuttaa ajoittain hieman vettä, mutta sillä on lähinnä virkistävä vaikutus. Jarno tuumii, että kala voisi syödä hyvin. Saavuttuamme Valkjärven rantaan, päätämme hieman oikaista, jotta kalastelulle jää enemmän aikaa. Suuntaamme suoraan kohti Kirnukangasta.
Matkalla tulee vastaan hyvä mustikkaspotti ja rempseä joukko naisretkeilijöitä. Puumanaiset naureskelevat, kun miehet kyykkivät perseet pystyssä pusikossa. Posket punaisena ja litran verran mustikkaa rikkaampana jatkamme Kirnukankaan laavulle. Siellä näemme isohkon porukan pitämässä taukoa. Päätämme jatkaa pysähtymättä Lojukoskelle.
Kämmenet sinisenä, posket punaisena. Marjastus on jokaisen oikeus.
Retkiruokaa: Sitruunainen tonnikalapasta, paistettua ahventa ja lettuja
Lojukoskella on rauhallista. Jarnolla on jo kiire päästä narraamaan kalaa. Sade ripottelee edelleen. Päätämme ottaa suojaisan telttapaikan puuliiterin takaa, isojen puiden suojasta. Yöksi on luvattu runsasta sadetta. Olemme hieman huolissamme Jarnon markettiteltan vedenpitävyydestä. Onneksi huussit, lampi ja nuotiopaikka ovat aivan vieressä. Paikalla ei näy olevan juurikaan muita retkeilijöitä.
Alan valmistella leirissä illan ruokailua, Jarno ja Matti lähtevät mato-ongelle. Ei mene kauaa, kun leiriin alkaa tupsahdella sätkiviä ahvenia. Hyvin näyttää syövän. Huikkaan pastan kokkailun lomassa Jarnolle, että saa itse suomustaa saaliinsa. Mies tekee pyyteetöntä duunia. On näköjään tehnyt aiemminkin. Matti on luvannut paistaa illaksi lettuja. Fiilis on pienestä sateesta huolimatta lupaava.
Alkuruuaksi syömme vääntämäni tonnikalapastan. Ihan hyvää, mutta täytyy ottaa ensi kerralla mukaan enemmän mausteita. Mausteinen ruoka maistuu ja lämmittää, kun keli on hieman koleampi. Illan päänäytös on kuitenkin ehdottomasti kirkastetussa voissa paistetut tuoreet ahvenfileet. Tuore ahven suorastaan sulaa suuhun. Todellista luonnon gourmee lähiruokaa.
Illan jo hämärtäessä Matti kaivaa esiin lettutaikinan. Kokoonnumme odottavin mielin paistinpannun ympärille kielet kosteana. Olemme jättäneet letuille tilaa. Vaniljakastike ja mustikat ovat jo valmiina. Pullossa on vielä tilkka brändiä. Aloitetaan paistaminen. Koelettu onnistuu ilman ongelmia. Kalamies Jarno on ansainnut ensimmäisen. Hän vinkkaa, että seuraavaa voi paistaa hieman pidempään.
Seuraavaa lettua ei ikinä tule. Tulee vain kasa epämääräistä taikinamössöä. Olemme hämillämme, mikä taikinassa meni vikaan? Voiko tämä johtua kirkastetun voin käytöstä? Eikö pannun pinnoite sovi lettujen paistamiseen? Eikö Colemanin kaasussa riitä potku? Lopulta dumppaamme taikinamössön pusikon juureen. Siinä se nyt on, Repovedelle levinnyt lettutaikina. Samalla kun vedämme viimeisiä mustikoita ja vaniljakastiketta naamaan – taivas repeää. Vettä tulee voimalla ja on aika siirtyä telttoihin.
Jarno suomustaa videolla pyydystämäänsä ahventa.
Tuoreet ahvenet valmistui käden käänteessä retkipannulla.
Vatsa täynnä on kiva pelailla Eturepun luontovisaa.
3. päivä: Lojukoski - Lapinsalmi
Heräämme viimeiseen retkipäivään kuivana. Keli on kirkastunut ja pahin lettupettymys on mennyt ohi. Aamupuuropöydässä puimme, että lettujen onnistunut paistamien vaatii todennäköisesti valurautapannun ja elävän tulen. Tuo Matin uusi retkikaasulla lämpenevä paistinpannu on kätevä, mutta ei sillä lettuja paisteta.
Pakkaamme kamat ja otamme suunnaksi Lapinsalmen. Kierrämme Tervajärven ja pysähdymme välillä ihailemaan maisemia. Keli on hyvä ja kävely sujuu sateen raikastamassa luonnossa kevyesti. Kuljemme Määkijän kautta ja lopulta hinaamme itsemme ketunlossilla Kapiaveden yli takaisin sinne mistä reissu alkoi. Päätämme, että kotiin ajetaan Kouvolan Pizza & Buffetin kautta. Tällä kertaa otetaan myös pehmikset.
Jälkipuinti
Tämä reissu oli just sitä, mitä lähdettiin hakemaan. Rentoa yhdessäoloa kavereiden kanssa ja varusteiden koeajoa tulevia reissuja varten. Repovesi on Kansallispuistoista ensirakkauteni ja soveltuu monenlaiseen retkeilyyn. Kaveriporukoille, perheille, melojille, maastopyöräilijöille, vaeltajille ja talviretkeilijöille löytyy hyvät puitteet. Aloittelevan retkeilijän ensimmäiseksi kohteeksi suosittelisin ilman muuta Repoveden Kansallispuistoa. Palvelut ovat hyvät ja maisemat palkitsevat. Repovedelle kannattaa varmasti suunnata myös kuumimman sesongin ulkopuolella.
