Ennakkotunnelmat
Birgitan polku on 50 kilometrin pituinen retkeilyreitti, joka kulkee Lempäälän ympäri. Suurimmaksi osaksi kauniissa järvi- ja metsämaisemissa kulkeva ympyräreitti on helposti saavutettavissa myös julkisilla.
Tampereelta pääsee paikallisbusseilla (5,35) Vuoreskeskuksen tai Sääksjärven (linja 50) pysäkeille, joista voi kävellä vajaassa puolessa tunnissa Kirskaanniemen tai Ammejärven laavuille. Patikoinnin voi aloittaa myös Lempäälästä, jonne pääsee junalla. Juna-asemalta kävelee reitille n. 20 minuutissa.
Birgitan polku on merkitty luontoon selkeästi keltaisilla merkeillä, eikä opastekylttejä ole säästelty. Polkuverkosto koostuu pääosin helppokulkuisista metsäpoluista, pitkospuista ja metsäteistä, mutta mukaan mahtuu myös muutama ryteikkö sekä kivisempi pätkä.
Birgitan polku on merkitty keltaisilla merkeillä.
Ainakin alkumatkasta oli vielä ihan kivaa.
1. päivä: Kirskaanniemi - Vähä-Riutta
Saavuimme perjantaina illansuussa Kirskaanniemen parkkipaikalle. Päätimme ottaa ensimmäisen illan määränpääksi Vähä-Riutan, josta löytyy myös laavu ja nuotiopaikka.
Matka taittui leppoisasti hieman kosteassa ja hämärtyvässä syysillassa. Jo alkumatkasta teki vaikutuksen, kuinka siistiä on päästä ihan oikeille metsäpoluille näinkin lähelle kaupunkia.
Parin tunnin patikoinnin jälkeen saavuimme otsalamppujen valossa Vähä-Riuttaan. Alueella oli pystyssä pari telttaa ja myös laavulla oli porukkaa, joten sateen kastelema syysilma ei ollut säikäyttänyt kaikkia retkeilijöitä.
Pimeässä kaikki näyttää vähän jännemmältä.
Leiri saatiin pystyyn pimeydestä huolimatta.
Pystytimme leirin pienen mäen päällä olevan laavun alapuolelle, aivan Vähä-Riutan järven rantaan. Mulla ja Kallella oli teltat ja Matti viritteli itselleen riipparin ja tarpin. Oli jo sen verran pimeää, että alueen tarkempi tutkiskelu jätettiin suosiolla seuraavaan päivään.
Niinpä siirryimme nuotiopaikalle keittämään vettä kuivamuonia varten ja nauttimaan retkiruokia pöydän ääreen. Pussiruoka maistui pimeässä metsässä oikein hyvin. Lämmin kaakao vielä paremmin.
Lokakuun ekasta metsäyöstä tuli melkoisen kolea ja katkonainen. Heräilin useamman kerran kuitupussistani (limit 0 °C) kylmissäni. Ehkä seuraavaan reissuun on aika hommata untuvapussi tai laittaa lisää villaa päälle.
Aamulla sai taas ihmetellä, mistä tuli herättyä.
Vähä-Riutan metsälampi Lempäälässä.
2. päivä: Vähä-Riutta - Kyynärö
Aamulla sade ropisteli vasten teltan pressua, joten uuteen päivään nousemisella ei ollut kiire. Tai no, yhdellä meistä kolmesta eli Kallella oli sovittua menoa Hervantaan. Mies olikin pakannut kamansa aamulla meidän vielä nukkuessa ja painellut lauantaipäivän viettoon ystäviensä kanssa.
Hiljalleen heräilimme myös Matin kanssa utuiseen aamupäivään ja aloimme keittelemään puuroa ja pikakahvia. Aamupalapöydässä päätimme, että tämän reissun päätepiste voisi olla Lempäälän keskusta, johon saapuisimme sunnuntaina.
Seuraavan yön viettäisimme joko Kyynärössä tai lähempänä Lempäälää sopivan mestan löydyttyä. Näin meillä olisi hyvin aikaa myös kokkailla retkiruokaa ja ottaa iisisti leirissä.
Vähä-Riutan nuotiopaikka, Birgitan polku.
Simppeli suklaapuuro. Kurkkaa resepti.
Matkalla kohti Kyynäröä päivä kirkastui hetkeksi – nautimme raikkaasta syysilmasta, helppokulkuisista metsäpoluista sekä komeista järvimaisemista. Pientä breikkiä pitäessämme Matti huomasi Forecan sadetutkan hohkaavan punaisena ja sadepilvien liikkuvan suoraan meitä kohti.
Laitoimme tossua toisen eteen, jotta kerkeisimme pidättelemään sadetta Vähä-Kausjärven laavulle. Ja hyvin kerettiinkin. Sadetta ei meinannut kuulua, kunnes se lopulta nasahti ja siirryimme nauttimaan lämmöstä laavun sisälle. Saatiin laavulle sadeseuraa myös polkujuoksijoista, joiden kanssa oli mukava vaihtaa kokemuksia retkikohteista ja Birgitan polun palveluista.
Sadekuuro lähestyi uhkaavasti suoraan takaapäin.
Vähä-Kausjärven taukopaikka. Ei ehkä se kaikista kaunein, mutta käytännöllinen.
Kirskaanniemen, Vähä-Riutan ja Vähä-Kausjärven laavut on mukavan suuria ja suojaisia. Sisään mahtuu kerralla toistakymmentä ihmistä ja polttopuita on hyvin saatavilla viereisistä puuvajoista. Myös huussit olivat siistissä kunnossa ja vessapaperilla varustettu. Retkeilijöiden kannalta homma on siis tehty helpoksi ja mukavaksi.
Sateen väistyttyä meillä oli enää pieni siirtymä Kyynärön laavulle, jonka valitsimme yöpaikaksi nopean googlauksen perusteella. Se vaikutti parhaalta paikalta yöpymiseen ennen Lempäälää. Loppupätkä Vähä-Kausjärveltä Kyynärölle on snadisti muuta maastoa vaikeakulkuisempi ja kivikkoisempi pätkä. Varsinkin sateisella kelillä kannattaa varmistaa, että kengissä on riittävästi pitoa.
Kyynärön sympaattiselle laavulle saapuessamme nuotiossa kyti vielä tuli, mutta muita retkeilijöitä ei enää näkynyt. Aurinkokin pilkahti hetkeksi esiin, mikä enteili selkeää iltaa. Järvestä nousi pikkuhiljaa usva, ja vaikka keli oli viileä, houkutteli maisema pulahtamaan raikkaaseen veteen. Pikkuhiljaa alkoi olla myös nälkä.
Kivikkoa Kyynärön huudeilla.
Kyynärön laavu, Birgitan polku.
Retkiruokaa: Unkarilainen makkarapata
Mitäpä reissu olisi ilman itse tehtyä retkiruokaa? Tällä kertaa eväspusseista paljastui mm. paprikaa, sipulia, tomaattimurskaa sekä mausteista makkaraa. Suunnitelmissa oli tehdä unkarilainen makkarapata, jonka seuraksi kiehautetaan pastaa.
Laitoimme padan ja pastaveden tulille, joiden lämmetessä Matti kerkesi pulahtamaan hyiseen järveen. Ruoka valmistui illan jo hämärtyessä ja se nautittiin tälle reissulle tuttuun tyyliin hyvällä ruokahalulla, pimeässä.
Lauantai-illan päätteeksi päätimme pystyttää leirin lähelle järven rantaa. Ranta oli ilmassa olevasta kosteudesta huolimatta huomattavasti viihtyisämmän oloinen verrattuna muuhun lähimaastoon. Toinen yö oli hieman ensimmäistä lämpimämpi, joten yö meni hyvin.
Retkikokki veivaamassa retkiruokaa.
Unkarilainen makkarapata pastapedillä.
3. päivä: Kyynärö - Hääkivi (Lempäälä)
Aamulla ilmassa oli edelleen runsaasti kosteutta, mutta vettä ei juurikaan taivaalta tullut. Aamukahvit keiteltiin laavulla nuotion ääressä istuskellen. Aamupalaksi väännettiin suklaa-banaani quesadillat, joiden pelkkä katselu sai jo veden kielelle. Mukavan hedonistinen hetki ja energiapommi ennen päivän patikointia.
Sunnuntaille oli tiedossa tämän viikonlopun pisin patikointipätkä eli n. 12 km taival Kyynäröstä Lempäälän keskustaan. Päivästä paljastui oikein passeli keli patikointiin. Ei satanut, eikä ollut liian kylmä tai kuuma.
Alkuun kuljimme viihtyisiä ja virkistäviä metsäpolkuja, kunnes reittipohjat monipuolistuivat. Reitti soljui metsäauto- ja kävelyteitä pitkin välillä takaisin luontopoluille ja pitkospuille flirttaillen. Lempäälän lähestyessä maisemat ja äänet urbanisoituivat.
Matkalla saimme yhteyden myös Hervantaan karanneeseen Kalleen, joka lupautui hakemaan meidät Lempäälän Hääkiveltä. Viikonlopun reissu alkoi olla siis finaalissa. Pojat heittivät mut Lempäälän asemalle, josta nappasin junan takaisin Tampereelle. Matti ja Kalle ajelivat takaisin kehä kolmosen kuplaan.
Tortillat suklaa-banaanitäytteellä. Kurkkaa resepti.
Reissu päättyi Lempäälän Hääkiven levähdysalueelle.
Jälkipuinti
Birgitan polku osoittautui toimivaksi ja helposti saavutettavaksi kohteeksi muutaman päivän lähiretkeilyyn. Koko 50 kilometrin reitin kävelisi hyvin viikonlopun aikana, mutta me ei lähdetty ahnehtimaan kilometrejä.
Hieman (säiden puolesta) kosteana viikonloppuna oli mukava istuskella alueen laavuilla ja loikoilla leirissä pidempään. 25 kilometrin patikoinnista jäi virkistynyt olo. Birgitan polun läntinen puolisko eli Lempäälän keskustan ja Sääksjärven välinen pätkä täytyy ehdottomasti tulla myös talsimaan lähiaikoina.
Birgitan polku sai ELY-keskukselta kehitysrahaa ja alueen kunnostus aloitettiin vuonna 2021. Suositun reitin taukopaikat olivatkin siistissä kunnossa ja polttopuita oli runsaasti tarjolla. Reitille oli selvästi lisätty myös opastekylttejä ja osa pitkospuista oli uusittu.
Hienoa, että Pirkanmaan keskeisestä luontopolusta pidetään hyvää huolta ja toivottavasti talousmetsän polut pysyvät vehreinä ja helposti saavutettavina myös tulevaisuudessa.
