Ennakkotunnelmat
Liesjärvi. Mikäs sen mukavampaa kuin suunnata lokakuussa pariksi päiväksi sateiseen metsään? Ja painella sitten uudestaan samaan metikköön marraskuun lopulla. Ihan vaan tsekkaamaan sataako tällä kertaa enemmän pysty- vai vaakasuorassa.
Tästä suuntaa antavasta kartasta voit seurata jutun edetessä Eturepun menomestoja Liesjärven kansallispuistossa:
Eka reissu: Liesjärvi lokakuussa
Lokakuu lähestyi jo puoliväliä, kun suunnattiin eräänä perjantaina Markuksen kanssa kohti Espoon Tapiolan Watson Pubia. Päiväkaljat jäi tällä kertaa yksiin, kun hypättiin siitä Matin kyytiin ja lähdettiin kohti Tammelan Liesjärveä.
Niin mikä ihmeen Liesjärven kansallispuisto? Watson Pubista suorinta tietä ajellen Liesjärvelle pääsee reilussa tunnissa ja lähimpänä kaupunkina noin 20km päässä on Forssa. Kaikkiaan puisto on melko helppokulkuista maastoa, jonka Kyynäränharju jakaa karkeasti ottaen kahteen osaan, Etelä- ja Pohjoispuoleen. Liesjärveltä löytyy myös mm. 4km mittainen esteetön reitti ja muutenkin puistovierailulla huomasi, että uusiin rakenteisiin oli panostettu. Ulkohuusseistakin tuntui puuttuvan vain kullattu wc-pönttö (mikä on kyllä yleensä ollut standardina Eturepun reissuilla).
"Watson Pubista suorinta tietä ajellen Liesjärvelle pääsee reilussa tunnissa ja lähimpänä kaupunkina noin 20km päässä on paikallismurteella vängertäen Vorssa."
Ensimmäisen reissun osalta päädyttiin jättämään auto Peukalolamminkankaan parkkipaikalle, josta lyhyt alle kilometrin patikka/kamojen siirto Peukalolammin laavun lähimaastoon. Liikkeellä oltiin jälleen kahden miniteltan ja kolmen ison miehen retkikunnalla (tällä kertaa onneksi Markus ja Matti olivat ne, jotka päätyivät lusikkaan). Teltat pistettiin pystyyn ja siirryttiin lammen rantaan kertomaan tarinoita vitsikkäästä elämästämme auringonlaskua ihaillen. Ilta menikin lähinnä kokkaillessa ja laavulla istuskellessa. Muutama muukin retkeilijä kävi haistelemassa meininkiä illan mittaan, mutta jatkoivat eteenpäin huomatessa laavun olevan käytössä. Yö saatiinkin viettää sitten ihan omassa porukassa.
Ensimmäisen illan auringonlaskua seurailtiin Peukalolammin rannassa.
Peukalolammin laavulla tuli istuttua iltaa ja piilouduttua ajoittaisilta sateilta.
Vesisateilta ei yöllä vältytty, mutta teltassahan se luo vaan tunnelmaa. Märkä leiriaamu otettiin aika iisisti kokkaillen. Peukalolammin vesi on muuten sen verran suoveden näköistä vatsan sekoittajaa, etten ihan heti sitä suuhuni pistäisi. Päädyttiinkin sitten hakemaan vetemme autoillen Pirttilahden läheisestä kaivosta, joka löytyy Hyypiön saunan pihapiiristä. Ei ollut kaivon vesikään juomakelpoista, joten keiteltiin vettä sitten muutaman retkikeittimen voimin, jotta saatiin puurot ja kahvit päivän polttoaineeksi.
Jottei koko päivää vaan laavulla istuskeltaisi, niin suunnattiin veden keittely operaation jälkeen helppokulkuista reittiä pitkin Kaksvetisen kodalle. Omat teltat jäi paikalleen odottelemaan ja mukaan lähti vain päivän välttämättömät tarpeet. Kaksvetisessä porukkaa tuntuikin olevan sitten jo melkein ruuhkaksi asti eli kyllä suomalaiset löytävät tiensä luontoon vielä syksyn sadekeleilläkin. Matkaa jatkettiin pikapuoliin vielä muutama kilometri Hämeen luontokeskuksen suuntaan ennen tiukkaa käännöstä Sammalsuolle.
Siltalahti & Siltalahden nuotiopaikka
Tästä eteenpäin polunpätkät oli enemmän luontoon mukautuvia ja vaihtelevia. Kaikki kohdalle osuneet polut oli kuitenkin todella hyvin merkattu eli eksymisen vaara on puistossa kyllä minimoitu. Tihkusade vauhditti ajoittain meidän menemistä ja lopulta jäätiin pitelemään sadetta hetkeksi Siltalahden nuotiopaikalle, kun yllättäen taivas aukesi ja aurinko otti homman haltuunsa.
Siltalahti on muuten hieno paikka, jossa kelpaa istuskella vähän märemmilläkin penkeillä. Keitettiin kahvit, nautittiin auringosta ja puhuttiin paskaa. Paskan seasta nousi ajatus retkeilysivustosta. Katseen harhaillessa retkeilykavereiden vatsan seudulle, oli myös nimi selvä: Etureppu. Ideointisession jälkeen oli aika jatkaa kohti Kyynäränharjua. Harju toimii vedenjakajana Kyynärä- ja Liesjärven välillä ja tarjoaa retkeilijälle kunnon suomalaisia järvimaisemia.
"Paskan seasta nousi ajatus retkeilysivustosta. Katseen harhaillessa retkeilykavereiden vatsan seudulle, oli myös nimi selvä: Etureppu."
Harjun ihailujen jälkeen napattiin kaivolta vesitäydennykset ja suunnattiin Kanteluksentietä seuraillen kohti leiriä. Tien erkaantuessa järvestä päätettiin suunnata metsään ja pieni merkkaamaton polunpätkä johdattelikin meidät nopeasti takaisin Ilvesreitille, josta tarvottiin vielä muutama kilometri metsän läpi ja pitkospuita pitkin ennen kuin päästiin taas leiriin rauhoittumaan. Ilta meni tutuissa merkeissä… kokkailua, laavufiilistelyä jne. Paikalle tuli illalla vielä muutama pariskunta. Laavulla alkoi olla sen verran ahdasta, että annettiin tietä uusille tulokkaille ja vetäydyttiin teltoille suht aikaisin tietovisailujen pariin. Visailut on muuten sellainen juttu, mikä on kulkenut mukana kaveriporukan toimissa jo useamman vuoden. Täältä voit myös tsekata oman tietotaitosi.
Hyvin nukutun yön ja rennon leppoisan aamun myötä pakkailtiin kamat kasaan, syötiin mitä jäljellä oli ja nykäistiin lantiot liikkeelle kohti parkkipaikkaa. Auto lähti liikkeelle ja pysähdyttiin Karkkilan kohdalla huoltoasemalle palkitsemaan itsemme vielä munkkikahveilla. Huoltsikkapysäkin jälkeen auto alkoi sitten vähän temppuilemaan. Meistä kaikista on autonkorjaajan taidot aika kaukana, mutta muutaman pysähdyksen ja puhelinsoiton jälkeen saatiin sotaratsu kaupunkiin asti. Reissu oli saatu päätökseen eli ei muuta kuin auto korjaukseen ja uusia reissuja miettimään.
Veden keittelyä Peukalolammin laavulla.
Uskollinen sotaratsu meinasi jättää tien varteen.
Toka reissu: Liesjärvi marraskuussa
Pikakelauksella elämää reilu kuukausi eteenpäin ja minä löysin itseni taas Liesjärveltä. Eri porukassa tosin, koska liityin tällä kertaa Tampereen kaverien matkaan. Julkisilla kulkuvälineillä sai Vantaalta matkustaa paikalle kolmisen tuntia eli pyörällä olisi ollut melkein nopeammin perillä. No mutta ei se mitään. Onnibussi pudotti kyydistään Kyynärätien läheiselle pikavuoropysäkille, josta vajaan parin kilometrin kävelyn jälkeen pääsin heittämään yläfemmat retkikavereille Kyynäränharjun eteläpäädyssä. Tämä reissu keskittyikin täysin puiston eteläosaan. Muuta suunnitelmaa ei sitten juurikaan ollut.
"Tämä reissu keskittyi puiston eteläosaan. Muuta suunnitelmaa ei sitten juurikaan ollut."
Päädyttiin pyörimään suurimmilta osin merkattuja reittejä ja tutustumaan Korteniemen perinnetilan pihapiiriin, joka on entistetty metsänvartijan tila. Metsähallitus on ostanut Korteniemen torpan itselleen jo vuonna 1878. Asumattomaksi talo jäi lopulta 1996 ja nykyisin se on kesäisin auki matkailijoille.
Rennon (puoli)päiväpatikan jälkeen leiriydyttiin Savilahteen, auringon jo laskiessa. Marraskuun loppupuolella leirinuotioillat alkavat jo olla aika pitkiä. Ennusteiden mukaan yöllä piti olla pikkupakkasta, mutta notskin lämmössä tarkeni hyvin koko illan. Ja jos kylmä tulee reissussa, niin ei muuta kuin puita hakkaamaan valmiiksi seuraaville retkeilijöille. Yllättävän usein tuntuu kansallispuistoissa olevan kaikki puut käytetty ja uudet jätetty pilkkomatta. Kyllä se varsinkin kylmillä keleillä on mukava tulla paikalle, kun varastosta löytyy muutama polttopuu nuotion sytykkeiksi.
Vettä ei onneksi juurikaan tullut, vaikka taivas pysyi tasaisen harmaana ison osan reissua. Savilahdessa on siis vain nuotiopaikka, ei laavua, joten sade vaatii yleensä telttaan vetäytymisen. No, ei oltu nähty hetkeen, joten jutteltavaa riitti poikkeuksellisesti koko illaksi. Eväätkin oli tällä kertaa aika pussiruokapainotteiset.
Korteniemen perinnetilan pihapiiriä.
Savilahdesta löytyi telttapaikka mukavasti järven rannalta.
Toisesta reissupäivästä ei paljon kerrottavaa jäänyt. Kahvit, puurot ja teltan kasaan laitto aamulla. Hiljalleen lähdettiin patikoimaan kohti Pirttilahteen parkkeerattua autoa. Eli ei muuta kuin harjun yli ja auton kyytiin. Kaverit pudottivat kyydistä Toijalassa, josta oma matka jatkui VR:n kyyditsemänä kohti Vantaata. Toinen Liesjärven reissu oli saatu päätökseen. Mukava pikku viikonloppu-ulkoilu, josta tosin iso osa ajasta kului julkisissa kulkuvälineissä. Mikään retkireissu ei ole kuitenkaan hukkaan heitettyä aikaa… Oli se sitten tälläinen tehokas vuorokausireissu tai pidempi patikka. Aina on oikea aika nauttia luonnosta.
Jälkipuinti
Nämä kaksi reissua olivat molemmat aika rennon leppoisia ja tavoitteena olikin enemmän ulkoilmasta ja kavereiden seurasta nauttiminen kuin rinkka selässä hikoilu. Liesjärven kansallispuisto on kasvattanut suosiotaan viime vuosina ja syynä siihen on varmasti myös sen helppo saavutettavuus pk-seudulta (kuten myös esimerkiksi Tampereelta). Kyllähän Liesjärvi kolmannenkin kerran ansaitsee. Eli odotelkaa vaan juttua siitä, kun kaksikaan kertaa ei riitä…
