Ennakkotunnelmat
Torstai lähestyi kohti iltaa ja täten myös työviikko alkoi olla lopuillaan. Olin viikon mittaan huudellut kavereille, että miten ois jos lähdettäis metsään patikoimaan viikonlopuks. Tällä kertaa ei kuitenkaa kukaan tarttunut houkuttelevaan tarjoukseen, vaikka lusikkaa ois ollu tarjolla teltassa. Niinpä päädyin suunnittelemaan pyöräreissua.
Olin aiemmin kesällä todennut kovaan ääneen, että pyöräreissut ei vaan jotenki kiinnosta tällä hetkellä, mutta jotenkin ne alkoi houkuttelemaan siinä torstain lähestyessä loppuaan. Koko viikon oli sadellut aika paljon ja lauantaiksikin luvattiin ukkosta ja sadetta ihan reilusti, joten mikäs sen parempaa kuin suunnata pyörällä… ööh… jonnekin… Suunnaksi valitsin lopulta rannikkoseudun eli reissun suunnitelma A oli tarkkaan hiottu valmiiksi.
Mulla on yksin reissaillessa vielä se, etten jaksa ihan hirveesti kattella gps:stä, että mihin on matka. Mieluummin otan suunnan johonkin päin ja turvaudun laitteiden apuun, jos tuntuu, että on aivan hukassa.
1. päivä: Veikkola - Siuntio - Kopparnäs
Pakkailuun, syömiseen ja reitin katseluun upposikin siinä hyvin aikaa ja pääsin lopulta liikkeelle vasta puoli kuuden aikoihin. Muutin tänne Kirkkonummen pohjoisosaan vasta muutama kuukausi takaperin ja rannikkoseutu on itselleni täysin tuntematonta. Jotain ruotsinkielisiltä kuulostavia paikannimiä siellä tuntuu olevan paljon niin ehkä niitä voisi tutkia tarkemminkin.
Mulla on yksin reissaillessa vielä se, etten jaksa ihan hirveesti kattella gps:stä, että mihin on matka. Mieluummin otan suunnan johonkin päin ja turvaudun laitteiden apuun, jos tuntuu, että on aivan hukassa (taas kerran). No mutta… trikoot jalkaan ja pyörän selkään. Alkumatka oli tuttua tietä ensimmäisen tunnin verran, kun ajelin täältä Nuuksion kupeesta Lapinkylän ja Evitskogin kautta Siuntioon.
Heti huomasi kyllä kuinka paljon hitaampaa meno on, kun on tavaraa matkassa. Tuuli tuntui riepottelevan välillä niin paljon, että heiluin ajoittain tienvierestä enemmän autojen eteen. Ketään se nyt tuskin haittasi puolityhjillä perjantai-illan tienpätkillä.
Siuntiossa otin pienen välipysäkin tienvieressä ja mietin hetken aikaa mihin sitä suuntaisi. Tajusin, että Eturepun eturintamahan oli tiedustellut aluetta jo viime kesänä (lue juttu täältä) ja vilkaisin nopeasti kirjoituksesta telttapaikat.
Kello alkoi olla jo sen verran, että Kopparnäs oli ihan houkuttelevan oloinen vaihtoehto, joten suuntasin sinne. Viimeiset viisi kilometriä oli ihan hyväkuntoista hiekkatietä ja muutenkin mukavaa maalaismaisemaa.
Vaihdoin muuten maantiepyörän cyclocrossiin juuri sen takia, että näitä teitä voi ajella vähän mukavammin. Tosin, ei se maantiefillari nyt oikein reissupyöräksi soveltuisikaan ja sen takia ennen Ridleyn ostoa näitä reissuja tulikin tehtyä lähinnä maasturilla.
Kopparnäsin Kallioniemi
Päivälle kertyi lopulta vajaat 50km, kun ajelin vielä vähän Kopparnäsiä ympäri ennen majoittumista Kallioniemeen. Alueesta en etukäteen tiennyt muuta kuin Eturepusta lukemani tarinat, joten paikka pääsi yllättämään komeudellaan. Hienoa rannikkoseutua, jossa on tehty kattavasti keittokatoksia ja muutenkin puitteet ovat kunnossa retkeilyyn. Vahva suositus. Muutaman muun teltan näin alueella, mutta kaikkiaan aika hiljainen oli perjantai-ilta.
Itse lähdin reissuun Jack the Riipparin kanssa. Muutenkin tuntuu, että kesä on mennyt melkein kokonaan riippumaton kanssa retkeillessä. Onneksi kohta pääsee Lappiin pystyttämään telttaa, ettei ihan kokonaan unohdu miltä kivikossa nukkuminen tuntuu.
Leirin sain lopulta kuntoon joskus ennen yhdeksää illalla, kun aurinkokin tuntui hiljalleen vetäytyvän nukkumaan. Kävelin vielä hetken rantakallioilla ja meinasin käärmeenkin päälle astua. Tarkempaa tuttavuutta en jäänyt kuitenkaan tekemään vaan otin omaa tilaa rantakallioilta syöden ja nauttien Viiksimatin seurasta auringonlaskua katsellen.
Tuuli oli tyyntynyt aika mukavasti, mutta aallot löivät kuitenkin sen verran rantaan, että sitä oli hauska kuunnella riipparin keinuttaessa uneen. Yöllä muistan heränneeni jossain vaiheessa sirkkojen perjantaibileisiin. Oli varmaan jatkot jo menossa. Kauaa en jaksanut asiaa miettiä vaan ummistin silmäni ja avasin ne aamulla vasta yhdeksän aikoihin.
Meinasin sitten puolitokkurassa astua taas käärmeen päälle (jälkikäteen luinkin, että täällä käärmeitä tuntuu olevan enemmän kuin Vikingsin neloskauden snake pit kohtauksessa).
2. päivä: Kopparnäs - Inkoo - Veikkola
Säätiedotus oli varoitellut, että aamulla pitäisi tulla vettä taivaalta. No, ei vettä näkynyt niin uskaltauduin riipparista alas. Meinasin sitten puolitokkurassa astua taas käärmeen päälle (jälkikäteen luinkin, että täällä käärmeitä tuntuu olevan enemmän kuin Vikingsin neloskauden snake pit kohtauksessa). Niille, jotka tuota kohtausta eivät tiedä, niin ei kannata sitä varmaan katsoakaan ennen Kopparnäsiin tuloa. Voi olla, että jää yöunet vähiin. Saappaat olisivat varmaan hyvät olla jalassa, mutta itse liikuin jälleen kerran Skinnersin paljasjalkasukissa.
Sen verran katselin säätiedotusta, että parin tunnin päästä pitäisi sitten tulla oikein kunnolla vettä. Nautin aamupalaksi vielä banaanin ja eväsleivät rantakalliolla ennen kuin pakkasin tarpin ja riipparin reppuun. Katselin kartasta, että Hankoon olisi reilut 85 kilsaa eli ihan täysi päivä luvassa.
Hiekkatietä takaisin isommalle tielle ja matkan alku sujui mukavasti leveää tietä seuraillen. Koitan yleensä välttää viimeiseen asti isompien teiden reunassa ajamista, mutta on siinä kyllä etunsakin.
Esimerkiksi tällä pätkällä tie on leveä ja pyörällä tuntuu paljon turvallisemmalta ajella kuin jollakin pienillä mäkisillä reiteillä, jossa autojen sivupeilit hipovat melkein kyynärpäätä, jos vähänkin heilahdat tielle päin. Tie kulkee Inkoon ohi ja koska siellä en aiemmin ole käynyt, niin päätin poiketa reitiltä ja käydä hörppäämässä aamukahvit.
Inkoon kirkonkylä yllätti myös positiivisesti. Pyöräilin hetken kylää ympäri ennen kuin alkoi ukkonen jyristä. Pääsin juuri venesatamien läheisyyteen, kun taivaalta alkoi tiputtelemaan vettä. Nappasin kahvin matkaan ja istuskelin katoksen suojassa penkillä odotellen, että sade loppuisi.
Ukkonen ja komeat salamat tarjosivat hienot näkymät kahvin seuraksi ja vettä tuli lopulta niin paljon, että päätin odotella vielä hetken kauemmin katoksen suojissa. Jossain osissa Helsinkiä oli tullut aamulla niin paljon rakeita, että esimerkiksi Tapanilan juna-aseman alikulkutunnelissa kellui jäälauttoja tulvavesien valuessa viemäreihin. Suomen kesää parhaimmillaan!
Ukkonen ja sade pääsivät yllättämään Inkoossa.
Suomen pyöräilykesää parhaimmillaan.
Suunnitelma A on tehty sitä varten, että joko suunnitelma B tai C voidaan ottaa jossain vaiheessa käyttöön. Aina on alle tunnin matka johonkin."
80 km pyöräreissu
Pitkäksi venyi lopulta kahvitauko, mutta eihän reissussa koskaan saa kiire olla. Lähdin ajelemaan eteenpäin, ideana suunnata Fagervikin ja Tammisaaren kautta Hankoon. Pari minuuttia kerkesin ajella ennen kuin taivas repesi taas kunnolla. Koska katos löytyi vierestä, niin päätin sen taas hyödyntää ja tutkailla Forecaa ja reittiä vielä tarkemmin. No hyvä, että pysähdyin tutkimaan.
Tavoitteena oli, että ottaisin viimeistään Hangosta junan takaisin Kirkkonummelle, mutta VR:n sivuille eksyttyäni huomasin, että kaikkien junien kohdalla sanottiin tylysti ”Ei pyöräpaikkoja”. Lähijunien ilmaisiin pyöräpaikkoihin tottuneena tämä iski vasten kasvoja ja kovaa. Kyllä itte oon naiivisti luullut, että pyörän saa aina mukaan junaan, joko maksulla tai ilman, eli selventäkää nyt joku tyhmemmälle, että miksei homma toimi?!!
Mutta mutta… Suunnitelma A on tehty sitä varten, että joko suunnitelma B tai C voidaan ottaa jossain vaiheessa käyttöön. Aina on alle tunnin matka johonkin. Siinä VR:ää kirotessani, märissä trikoissa katoksen alla tein sitten päätöksen lähteäkin Lohjan suuntaan ja illaksi kotiin saunomaan. Pienen sateen saattelemana suuntasinkin yllättäen Suurkirkontietä pitkin kohti Tähtelää.
Päädyin ajelemaan Eurovelo 10 reittiä hetken aikaa, jonka Suomen osuudet voisi joskus polkea läpi paremmalla ajalla. En sitten lopulta lähtenyt Lohjankaan suuntaan vaan päädyin lopulta pikkuteiden johdattelemana Degerbyhyn. Pidän pyöräillessä vapauden tunteesta ja usein tulee tosiaan valittua vaan se tienpätkä, joka näyttää risteyksessä hauskemmalta. GPS:ään voi sitten turvautua, kun huomaa olevansa vaikka Turussa.
Muutama pieni sadekuuro pääsi yllättämään matkalla, mutta muuten oli aurinkoista koko loppupäivä. Ajelin lopulta Siuntion läpi Yövilään ja Huhmariin, ettei joutunut seurailemaan edellispäivän reittiä. Mukavia pikkuteitä ja paljon ylös-alas menemistä. Muutenkin Siuntion ympäristö on hienon näköistä kalliomaisemaa, jossa kelpaa kyllä pyöräillä. Viimeiseen puoleen tuntiin tuli sitten vielä kunnon sadekuuro. Hyvä näin, niin pääsi kotiin saunomaan sopivasti märkänä. Matkaa päivälle kertyi lopulta 80km eli sillähän olisi päässyt vaikka Hankoon.
Jälkipuinti
Ei niitten pyöräreissujen aina tarvii niin pitkiä ja suunniteltuja olla. Välillä pääsee reissutunnelmaan kun viittii vaan ulos raahautua. Vuorokauden reissusta jäi varmasti enempi mieleen kun siitä, et ois jääny kattomaan perjantai-illaks netflixiä tai muuten vaan pyöriny kotona ympyrää.
